Kun viesti ei mene perille

niin se ei mene. Joskus ei vain halua nähdä metsää puilta ja on helpompi sulkea silmät ja korvat.
Minä kävin kuuntelemassa kauniin syyspäivän viestiä. 17 astetta lämmintä, ei sada eikä tuule. Kävin taas etsimässä vuorijärveä, mutten löytänyt. Opastetun polun yli on tehty uusi tie muuntajakentälle, enkä ole löytänyt polun alkua. Oli hyvä lähteä, netti poikkas kokonaan, taas kerran.

Torstaina kävimme tyttöjen kanssa uimassa kukkuloilla. Syrjässä keskustasta, noin 4 kilometriä on kukkulan päällä kaksi muutaman metrin allasta, pukukoppi ja suihku. Toivottu kannatusmaksu on 200 ISK eli noin 10 NOK eli noin 1,2 Euroa.  Olimme lähes kolme tuntia, minä kuskina, kun nuoriso halusi juoda kaljaa. Seuraavana kuva maisemasta altailta.

Tulin perjantaina kipeäksi kesken työpäivän, olo ei ollut voittajan kun kello soitti puoli kuusi. Ajattelin olon menevän ohi aamupalatauolla. Kissanvillat, aloin oksentamaan kuin pikkukakara, lopulta siivooja heitti mut kotiin ja makasin noin puoli viiteen iltapäivällä kylppärin lattialla oksentamassa sappinesteitä.
Lauantaina, eilen, oli vielä ohut olo, kävin vain kaupassa hakemassa evästä ja lonnin sisällä koko päivän ja illan. Kuuntelin tupakalla käydessäni ja seinien ja katton läpi lauantai-illan huumaa. Ei olis mua saanut innostumaan millään ilveellä.

Se muruin ystävä täältä Islannista, Kobbi, sai tiistai-aamuna perheenlisäystä, kolmas lapsi, Pikkuprinsessa tuli taloon. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen ensiviikonlopun Reykjavikissa ja käyn katsomassa uutta perheenjäsentä ja parantamassa tätä oloa med Kobbi.

Yllä oleva kuva on huono, kävin hakemassa järkkärin mukaan vasta kun menin satamaan ottamaan aurinkoa, mutta löysin kukkuloilta työmaaparakkiin tehdyn kyyhkyslakan. Aika hauska.

Tallainen oli kadunkulman vesilätäkössä, olisiko nämä ne kordinaatit sinne maaliin?

 Pieniä veneitä oli monta nostettu pukeille, liekkö paikallinen tapa sliipata.

Tuo säiliö ja teksti sai mut miltei kyyneliin, hetken joutui auringossa nieleskelemään, joskus pienet asiat saavat niin kipeitä muistoja pintaan.

Palkitsin itseni kupilla kahvia ja ällömuffarilla Gamli Baukurin terassilla.

Aurinkoon unohtunut mereltä tullut siima, hyvä oli haju.

Piti kävellä vastavirtaan, periaatteesta.

Kirkon puistikossa ruusut kukkivat ja kimalaiset pörräs seinustan helteessä.

Huomenna alkaa uusi työviikko ja minä olen asettanut taas yhden aikarajan itselleni tiistai-aamuun kello yhdeksään paikallista aikaa. Katsotaan miten ämmän käy.

Tekisi mieleni kirjoittaa paljon muuta tänään, mutta pidän suuni kiinni. Ei teidänkään tarvi ihan kaikkea minusta tietää, muahhahahahahhaha. Joo, otan päikkärit.