Pääsiäistä ja lukuorgasmi

Takapihan vesiputous

Hidasta ja rauhallista on ollut meidän kahden aikuisen pääsiäisen vietto. Crockpotissa ylikypsytettyä poron filettä, naudan palapaistia, pitsaa, lampaan koipea, siitä on meidän pääsiäinen tehty. Ja niin mämmiä, tietty, itse pikku käsin räpellettyä. Kaikkea sitä oppii ja on pakko ulkosuomalaisena yrittää, kun Prisman kymppimämmit ei ole ulottuvilla.

Luonnon muovaamaa liuskekiveä (muoks. idiootti, onko jotain muuta olemassa kuin luonnon muovaama kivi???)

Taustalla on kairaava vitutus, ollut koko alkuvuoden. Työtilanne on mitä on, kolme kuukautta jäiden polttelua, odottelua jos vaikka tänä aamuna se puhelin sois ja olis jotain tekemistä. Se on soinut n. viisitoista kertaa koko alkuvuoden aikana. Ei naurata, pankkitili nääs. Ketuttaa oma lojaalisuus, samassa kylässä missä käyn töissä, avattiin uusi, hieno kalankäsittelylaitos, Hienoine file-koneineen. Sinne oli rekrytointi joulukuussa. En mennyt, kun verokorttiani tyhjänpanttina säilyttävä työnantajani lupasi töitä koko syksyksi, talveksi ja pitkälle kevääseen. Ajattelin, että sopimus on sopimus.

Koti vuorelta päin

Ei olis kannattanut, olen siis keikkunut alle parin kymmenen prosentin tunneilla kolme kuukautta ja parasta tässä oli se, etten ole oikeutettu mihinkään kompensaatioon.


Kahdesta syystä.

Ensimmäinen on yli kymmenen kuukautta kestänyt leikki paikallisen rekisteriviranomaisen kanssa muutostani tänne. Ensin kaikki tökkäsi ovelasti mitätöityyn henkilönumerooni, joka ei kyllä estänyt verokortin saamista ja verotusta, kun olin maksavana osapuolena. Seuraavaksi törmäsin oman kylän konttoripojan besserwisseilyyn; plääh, ei tässä mitään Norjan henkkaria tarvita, suomalainenhan sä oot. Yritin nillittää, että otta nyt kopiot kaikista ja lähetä eteen päin. Ei, kun ei. Tuli sähköpostia samana päivänä, käytiin vilauttamassa sitä norskihenkkariakin. Ei kuulunut mitään ja oletin, että sillä selvä. No nyt tilanne on se, että työnantaja ei ole maksanut liitonmaksuja. Minä olen ollut laittomasti maassa neljä kuukautta yli sallitun ajan, sairasvakuutusta ei ole, matkavakuutus on ummessa kun en ole turisti ja jne. Eli ihan sama katkeeko niska vai loppuuko työt. En ole kenenkään muun kuin oman itseni ongelma. No, ei se nyt ihan niin synkkää ole, maha on täynnä ja täytyy katsoa askeleet vähän tarkemmin niin kauan kun asia on selvä. Mutta tiistaina soitan vielä kerran ja jollei asia selviä, otan makuupussini ja teen leirin henkikirjoittajan lattialle niin pitkäksi aikaa, kun mun henkilönumero on voimassa.

Vuonoa

Mutta sitten, ei valon pilkahdus vaan suoranainen helleaurinko risukasaan. Ahmaisin tänään ahneesti reilun viikon poltelleen kirjan. Islannin vuosiltaan, kokemukseltaan ja näkemykseltään konkari  Suomen lahja Islannille, Satu paukautti kirjan ulos.
Näkemykseni ja kokemukseni kirjasta on/voi vähän olla puolueellinen, koska täällä hurmaavien hullutusten maassa ollaan, mutta silti. Mun oli pakko kaivaa sukkakudin ekan kerran vuoteen käsille vain ja ainoastaan siitä syystä, että sain sillä verukkeella herutettua kirjaa koko päiväksi. Tiedätkö sen fiiliksen, kun sulla on kirja kädessä, jonka et soisi loppuvan? Islantilainen Voitta Aina on loistava kuvaus Islannista, saat maanläheisen ja kattavan kuvauksen kollapsin (aivot on narikassa, en muista suomalaista sanaa, vai onko toi suomee?) syistä ja seurauksista ja samalla tutustut saagojen hahmoihin ja kaupanpäälle aidot kuvat ja matkavinkit. Minä lukaisin ahneena e-kirjana. mutta tämä täytyy saada hyllyyn ja yrittää vielä saada kirjailijalta omistuskirjoitus.
Taidan vaatia kyseistä kirjaa pakolliseksi, tentittäväksi opukseksi jokaiselle joka suunnittelee saapuvansa Islantiin muuta kuin pitkäksi viikonlopuksi.

Kaukana siintää Hamraborg

Munarikasta!

Käytiin muuten koluamassa vuoren alarinnettä, sieltä kuvat.

Kotona ja arki alkaa

Ex-anoppi on haudattu, Suomessa on siis käyty.
Hautajaiset otti koville, oltiin sovittu, että hoidan valokuvauksen ja hoidinhan minä. Mutta täytyy myöntää, että oli hetkiä ettei meinannut tulla kuvaamisesta mitään. Enkä oikeastaan jaksa enkä pysty miettimään kuolemaa nyt ollenkaan. Se kun tuntuu liippaavan läheltä puolelta jos toiselta juuri nyt.

Neljä puoli viikkoa lähtöön, puhuin tänään pomon kanssa asian selväksi. Olin toki jo alkukesästä varoitellut ja sopinut alustavasti olevani muualla syksyllä, mutta varmistelin päivät ja käytiin läpi vähän käytönnön asiota. Jäi vähän tunne, ettei pomo ihan kauheesti ihastunut nimenomaisesta Islantiin lähdöstä, mutta liekö toisaalta ihme. Pomo kun tietää, että meikäläisen sydän on sykkinyt islantilaiselle sydämelle, että liekö pelkää etten kotiudukkaan enää ja sopimuksemme vuoden vaihteen omiin töihin palaamisesta epäilyttää miestä. No sehän nähdään, pitää tapahtua ihme, että siirtäisin kotini tästä tuppukylästä 10 kilometriä kauemmaksi, meillä on vielä aika monta juttua kesken tämän maiseman kanssa.

Sinipallas alkoi virallisesti eilen ja laivoja oli ulkona muutama, huonoja saaliita, mutta kala on isoa. Koukuttajia tällä hetkellä kymmenkunta. Kaikki käytännössä olleet aikaisemmin, eli helppoa kun heinän teko. Huomenna alkaa jäitten polttelu, eli yrittää keksiä jotain tekemista 7,5 tunniksi. Juurikin tästä syystä Islanti kutsuu...

Niin, lukulaite saapui eilen. Sain sen synkronoitua puhelimeni kanssa heittämällä. Mutta oliko ihme, kun tietoisesti valitsin saman merkkisen ja samalla käyttiksellä toimivan tabletin juurikin tästä syystä. Jatkoin yhden kirjan lukemista laitteella, jonka olin aloittanut puhelimella Suomen reissulla.

Ehdottomat plussat tässä vaiheessa:
Ei tarvitse erillistä lukuvaloa, näytön valo ja kontrasti on portaattomasti säädettävissä hyvin helposti, pari klikkausta alapalkkiin ja säätö on käsillä.
Laitteessa nippu kirjoja mukana koko ajan.
Koko, hiukan yli 9 tuumaa ja on todella lähelle normaalin kirjan sivun kokoa pystyasennossa
Englannin kielisissä kirjoissa todella runsas valikoima
Miinukset:
Suomalaisten kirjojen saatavuus mielestäni vielä aika rajallinen.
E-kirjojen kallis hinta. paperi kirja uutuutena saman hintainen.
Puuttuu perinteisen kirjan fiilis, luonnollisesti.

Tablettini on Sony Xperia S
Valitsin kyseisein laitteen kahdesta syystä, käytössä puhelimena Sony Xperia Z ja tabletti on vesitiivis.

Aika kuluu, vai kuluuko sittenkään

Minä oon äärettömän malttamaton ihminen, se kostautuu monta kertaa, mutta on siitä muutamat hyväkin jutut näiden kohta neljänkymmenen vuoden aikana aikaan saatu. 49 päivää lähtöön, jos oikein laskin. Tajusin, en kyllä ihan itse, että lähtöön on alle kaks kuukautta. Edessä on vielä yhden remontin loppuun saaminen, hautajaisreissu Suomeen, sinipallas kakkosen organisointi töissä, turvakurssi, muutto. Kiire ei tule, muttei tässä kovin montaa tyhjää päivää tule.
Olen tällä hetkellä lakisääteisellä kesälomalla, tasan puolet lusittu. Eka viikko meni eksän talolla (mun vanhassa kodissa) kissan ja kanan vahtina. Meillä on kolme kissaa, jotka nyt ainakin toistaiseksi asustelee vanhassa kodissa, minun olisi tarkoitus koko kööri ottaa minun luo, kun asumisjärjestelyni vähän stabiloituu.

Norbert ja Sørbert Nyrpiø

Norriska Nyrpiø

Ellu ja kumppanit, 2 puuttuu kuvasta

Minulla on myös 17 vuotias tytär joka asuu omaa taloutta poikaystävän kanssa. Ikänsä puolesta liian aikaisin pesästä lentänyt, mutta paljon on matkavarrella sattunut ja minä en voi valittaa. Neidistä kasvoi vastuun myötä miltei yhdessä yössä aikuinen.

Tämä päivä meni kaverin remonttia toteuttaessa. Projektina on muutaman väliseinän uudelleen pinnoitus, muutama neliö lattiaa ja kahden katon levytys. Olemme purkaneet vanhaa maanantaista lähtien, nykerretty koiranluukkua ulkoseinään. Keksitty keinoja työkalujen puutteessa. Valmista ei vielä paljon ole, mutta purettu on senkin edestä. Minä tykkään, viime syksynä tuli entiseen kotiin pykättyä sauna ihan tyhjästä.

Case Iceland: Minä pakkaan mielessäni jo täyttä päätä. On ihan uusi kokemus yrittää miettiä mitä tarvitsee mukaan kahden kuukauden reissulle. 40 kg plus käsimatkatavarat on limiitti. Otin suosista ylipainomaksun. Mukaani lähtee jonkin verran ystäväni Kobbin minulla säilössä olevia tavaroita ja ne vie tilan noin käsimatkatavaroista. Mutta muistilista tavaroista on jo nyt pitkä. Pitää varustautua siihen, että töitä painetaan vuorotta ja lihaanuppoavaa varpaankynttä ei lähdetä pelastamaan ostamalla uusia kynsisaksia. Kauppaan ei pääse joka päivä. Lähimpään kauppaan oli muutama kilometri ja kyyti tai auto lainaan onnistuu, muttei joka päivä. Meitä on siellä muutama muukin.
Minun vähän jännittää, olen aika satavarma, että valtaosa muista on ihan teinejä. Ei kukaan terve, vastuutuntoinen aikuinen lähde moisella paskapalkalla. Mutta minä nyt en ole noista mainituista varmaan mitään. Eikä mun tarvikkaan. Minä olen sarkani tällä erää tehnyt muutamissa asioissa. En ole enää tyttönen, mutta en ihan ikäloppukaan.

Sitten, mun on ehkä pakko hommata jonkinmoinen lukulaite. Pelkkä ajatus ilman lukemista 2 kuukautta, huih. Minä olen perinteisen kirjan ystävä, mutta vielä tärkeämpää on lukeminen. Nyt on vain hommana miettiä, mistä ja minkälainen....?