Vuosi 2014

Tammikuussa olin vielä laitostumisen jäljiltä, edellisen syksyn Islannin keikan, sekaisin. Työpaikan valo ei enää valaissut, kymmenien loisteputkien valo ei enää yltänyt nurkkiin. Oikeasti, tutkailin työpisteeltäni monesti, mitä oikeasti oli ennen niin kirkkaalle keinovalolle tapahtunut. Ei mitään, pimeys oli minussa. Syksyn työkokeilu ei mennyt niin kuin suunnittelin, sosiaalisessa mielessä. Ajauduin omaa tyhmyyttäni ja uskoni menettäneenä suunnitelmastani.

Helmikuu toi toivoa, minussa alkoi elää salainen suunnitelma. Aloin tutkimaan reittejä ja kesätyömahdollisuuksia, mutta olin itse se epäileväinen tuomas.

Maaliskuussa kävin taas kerran tutustumassa tulevaan kotimaahani ja siihen suureen rakkauteeni. Tutustumassa tavalla johon ei oikein koskaan ollut ollut mahdollisuutta aikaisemmin, arjen kautta.

Huhtikuu oli pitkä ja hermostunut, pakkasin ekat viikot ajatuksissa ja viimeisen viikon konkreettisesti. Käänsin auton tupaten täynnä kohti etelää, kirjaimellisesti viimeinen päivä.

 Viides toukokuuta ajoin kotiin, jota en ollut koskaan nähnyt. Kävin epäonnistuneesti kokeilemassa viikon verran reissuhommia, mutta juoksin onnellisesti häntä pystyssä kotiin, kun sain ihmeen kaupalla naapurikunnasta työmaan.

Kesäkuussa saimme idean, hullun ja mahdottoman. Ostaa tämä suuri ja vanha talo. Yritimme, mutta vastaus oli vain ei. Annoimme molemmat periksi, vaikka toisillemme näyttelimme toiveikkaita.

Heinäkuun alussa paniikki yritti vallata, kahden kuukauden päästä asunnottomina, ei ylentänyt mieltä. Kävimme viemässä paperit kahteen pankkiin, ilman todellista toivoa. Ensimmäinen ei pettänyt, vastaus oli ei. Toinen yllätti, tervetuloa asiakkaaksi ja yht'äkkiä kaikki tuntui selviävän. Mutkia tuli, mutta kaikkiin löytyi ratkaisu. Viikkoa ennen kuin aika kääntyi elokuuksi, oli talo meidän. Takapakkina oli rakkaani lasten peruuntunut kesäloma Hamraborgissa, ilman greencardia ei olisi ollut Amerikkaan takaisin asiaa.

Elokuussa kävin näyttämässä rakkaalleni kotimaatani muutaman päivän, rakkaimmat ystäväni. Minimaalisen perheeni Suomessa ja päivän verran tallinnaa. Maksoin kuuden päivän lomasta hinnan, kolme viikkoa töitä, tauotta.

Syyskuu toi uuden työn talveksi ja vei miehen merelle. Istuin illat yksin vanhan liikuntasalin sohvalla ja mietin valintojani. En katunut, yksinäisyys on tullut yhdeksi hyveeksi. Vanha, joku sanoisi.

Lokakuu tuli ja meni, en muista mitään.

Marraskuu hukkui myös, arkea. Ei mitään, haalessa vedessä.

Joulukuun alku oli suunnittelua, aikatauluja, ruokia, lahjoja. Ilman stressiä. Puolesta kuusta sain luokseni odotetuimmat paketit. Pienen perheeni. Viikkoa myöhemmin saapuivat ne amerikan tuliaiset, jotka eivät päässeet kesällä. Vuoden viimeisen viikon, söimme, nukuimme, pelasimme ja nautimme olemisesta, yhdessä.

Nyt tammikuun alussa, olo on hiukan haikea. Kuusi talvea meni rapatessa jaksamisen äärirajoilla elämäni mielenkiintoisimman työ parissa. Norja jäi taakse, mutta näin minä sen halusin.

Islanti, vihdoinkin

Kuva uuden kodin terassilta

Lautta kolahti rantaan aamulla. Auton tullaus meni vesisateessa täyttämällä yksi paperi ja tarralla ikkunaan. Mutta muuttokuorman tarkastus oli sitten toinen juttu. Purkivat autoa mutteivat pakaaseja oikein urakalla. Tuli ajettua puoli vahingossa 20 km sulki olevaa vuoristotietä.

Se mikä kolahti... rantaaan.

Nyt on tavarat levitetty ainakin uuden kodin eteiseen, keittiöön ja olehuoneeseen.
Syöty lammasta, juotu punaviiniä ja purettu ikävää.
Palaan asiaan kun ymmärrän, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa.

Noin puolet muuttokuormasta

Matkasuunnitelma vol. 1

30.4 Keskiviikko, Vappuaatto  
   
Lähtö. Strengelvåg ja kyydissä rakas ystävä.   Tavoitteena ajaa 720 km ja reilu 9 tuntia pysähdyksineen. Yöpyä Luleåssa, josta toivottavasti viimeistään saan kesärenkaat alle.
Yöpyminen tapahtuu jossain matkalle osuvassa hotelli/motellissa tai sitten auton etupenkillä
sopivassa mykkyrässä kaatuvan selkänojan turvin. En varaile enkä suunnittele majoituksia,
koska en edes itse jaksa uskoa, että etukäteisaikataulu pitää.

Strengelvåg

Luleå

1.5 Torstai, Vapunpäivä

Matka jatkuu aamusta, toivottavasti. Tarkoituksena ajaa rantatietä Tukholmaan saakka 900 kilometriä ja reipas 10 tuntia rattirupeamaa. Yöpyä tuttavien luona ja ehkä nauttia se kunnon illallinen, jos siltä tuntuu. Ja jos kaikki menee nappiin, tavata yksi Ihminen Isolla Iillä monen vuoden jälkeen. Viimeksi tavattiin hautajaisissa. Äidin.

Tukholma

2.5 Perjantai

Nyt ei ole kiire, ajosuunnitelma antaisi mahkut vaikka nukkua pitkään. Etappina Göteborg. Koska matkaa on vain 470 km ja lautta Fredrikshavniin lähtee vasta 00.30 yöllä, on ajopäivistä leppoisin tiedossa JOS matkaan ei ole tullut mutkia. Ja ajatuksena olisi vielä ostaa kylmälaukkuun perusselviytymispakkaus suomalaisia elintarvikkeita. Ilta siis toivottavasti hengailaan ja torkutaan sataman lähellä lauttaa odotellessa.

Göteborg

3.5 Lauantai

Lautan pitäisi kolahtaa Fredrikshavnin kaijaan kello 04.00 aamuyöstä. Matkaa viimeiseen etappiin ajaen on 50 km. Hirsthalsissa siis ollaan aamuvarhaisella, jossa sitten jatketaan sen yön repaileisia unia etupenkkimajoituksessa jossain huoltoaseman pihalla mistä saa aamulla kahvia ja pestä hampaat.
Smyrillinen konttori aukeaa kello 12.00 ja lossaus autoille 13.00. Kello 15.00 irtoaa köydet ja on aika etsiä hytti.

Frekrikshavn

M/S Norrena

4.5 Sunnuntai

Ollaan merenaavalla, ei satamaa. Ohjelmana ehkä käydä tutustumassa laivan saunaan ja tax-free valikoimaan.

5.5 Maanantai 

Kello 05.00 Färsaarten aikaa ollaan, ylläriylläri, Färsaarilla, Torshavnissa. Aikaa käydä pikavisiitillä saarella on 12.30 pitäää olla takaisin laivassa,  jos puolentoista tunnin sääntö ennen lähtöä pitää kutinsa. Mielenkiintoinen katkos meri(sairaus)matkalle ja kai sitä näkee edes pätkän maisemaa, saa napattua parit kuvat blogiin ja ehkä kupin kahvia. Ja lähetettyä postikortteja niille, jotka osaa vielä etanapostia arvostaa. (Siis jos haluat kortin, laita osoite emailiin, en lupaa, mutta yritän)

Torshavn

6.5 Tiistai

Kello 09.00 Islannin aikaa rantaudumme Itä-Islannin isoimpaan satamakaupunkiin Seyðisfjörður:iin.
Muodollisuutena ilmoittaa auto tullille ja ainakin sähköpostitse saamani tiedon mukaan vuosi aikaa ajella ilman veroseuraamuksia.
Mutta mihin sitten matka jatkuu Islannin kamaralla, sitä ei vielä tiedä. Ystäväni viettää viikon Islannissa, mutta mua kutsuu työt 10. päivä, mutta onneksi aikaisintaan. Työnantajalle sopi, että soittelen vielä rantauduttuani ja tuumitaan tarkka päivä silloin.

Seyðisfjörður

Kuvat kopsasi laiska wikipediasta