Paska homma

päiväni Húsavíkissa ovat luetut, ainakin tältä erää.

Paska, ihan ehta semmoinen, muttei kyllä ihmisen.

Työt loppuivat maanantaina ja huomenaamulla kello yhdeksän jatkuu matka kohti Reykjavíkia. Yö hotellissa, jonkin moista humputtelua rakkaan Kobbin kanssa ja Selfossin kautta Árnesiin perjantaina ja uudet työkuviot harjoitukseen lauantaina. Näin on suunnitelmat, mutkana matkassa on särkynyt peukalo.

Sorsatkin ovat lähteneet.

Talvi alkoi eilen

Kävin näyttämässä sitä lääkärille, kuvauttamassa sitä ja vielä ortopedille, vielä on jäljellä käsikirurgi reilun kahden viikon päästä. Ei tule vanhuus yksin, eikä vanhat vammat ole aina vanhoja, niitä voi näppärästi uudistaa, kun ei tiedä enää mihin sattuu. Saa mukavasti aikaan isompaa vahinkoa. Viittaa alkukaudesta vaivanneeseen hartiahelvettiin, joka meinasi välillä viedä tajun. Luulen, että muutamat aamupäivät meni jonkinmoisen kipushokin rajamailla, kun jälkeen päin muistelee. Ei siinä ehtinyt, eikä tajunnut yhtä mukana laahaavaa peukaloa paljon laittamaan merkille.

Viimeinen silmäys teurastomolle

Tämän kaupan takapihalta alkoi monta mukavaa matkaa

Mitä reissu antoi ja mitä otti? Lista on pitkä ja mutkikas. Suuria tunteita, ikävä jää, Ihmistä, ihmisiä, paikkaa ja tunnelmaa.
Keikka on ollut luopumista, pettymistä omiin tunteisiin. Pettymistä rakkauteen ja lupauksiin. Rajua todellisuutta, ikävää ja sen purkamista. Intohimoakaan unohtamatta. Fyysistä kipua, sietokyvyn rajoilla. Ystävyyttä ja siihen pettymistä. Myös vanhemmuutta, ylläriylläri. Känniä ja krapulaa. Tuskastumista kielimuuriin ja hetkiä kun ei ole sanoja.
 Vahvistunut käsitys tiettyjen kansanryhmien röyhkeydestä ja orkidea-asenteesta. Ilo siitä, kuinka pienellä vaivalla sitä loppupeleissä vielä tämänkin ikäisenä oppii uusia asioita. Ihania tuttavuuksia, issikkatytöt lähtivät maanantaina kotiin järjestäen, meinas tulla tippalinssiin, kun "tyttäreni" Ólina lähti. Enkä olisi vielä halunnut miltei ketään päästää.

4 kertaa tuli asioitua, ei paha kuitenkaan

Palapeli valmistui tänään, ei hetkeäkään liian aikaisin

Helpotusta myös. Ei ole ihan yksinkertaista sopeutua enää tällä ikää moiseen yhteisöasumiseen, vaikkei minua rankaistukaan samanlailla kämppiksellä kuin muita. Silti, edes tupakalle et pääse joutumatta jonkun kanssa puheisiin, aina ei jaksaisi. Silläpä nuo tarkkaan varjellut morrotus-sunnuntait olivat enemmän kuin tarpeepeen. Sunnutaisin kävin kävelemässä, uimassa, syömässä ja kirjoittelin omiani ja valmistuin työviikkoon. Tänään tuli 8 viikkoa täynnä tässä sympaattisessa kylässä. 7 viikkoa olisi tarjolla töitä seuraavassa paikassa, jos pää ja peukalo kestää. Yksi lentolippu olisi 18. päivä Norjaan. En tiedä vielä, todellakaan. Ja tarviikokaan, ei tarvi.

Ruotsalaisnuorten iltahupi

Viimeinen ilta ja hotellin parkkipaikka

Itkemättä tätä ei taputella, itkin eilen, itkin tänään ja itken huomenna ja kenties vielä monta kertaa sen jälkeen.

Nuoret lumisotasilla, myhäilin turvallisen matkan päästä.

Kiitos kaikille, työkavereille ja työnantajalle. Kommuunin väelle ja henkilökunnalle. Paikallisille ja muualta tulleille. Ja suurin kiitos Sinulle, joka teit tästä keikasta spesiaalin.

I will be back, i hope...

 Sydän jää tänne, mutta toivon että siitä pidetään hyvää huolta ja voin tulla hyvillä mielin turskakauden jälkeen katsomaan miten sitä on täällä hoidettu. Vittu!!!!!!!!!!!!!

Kun viesti ei mene perille

niin se ei mene. Joskus ei vain halua nähdä metsää puilta ja on helpompi sulkea silmät ja korvat.
Minä kävin kuuntelemassa kauniin syyspäivän viestiä. 17 astetta lämmintä, ei sada eikä tuule. Kävin taas etsimässä vuorijärveä, mutten löytänyt. Opastetun polun yli on tehty uusi tie muuntajakentälle, enkä ole löytänyt polun alkua. Oli hyvä lähteä, netti poikkas kokonaan, taas kerran.

Torstaina kävimme tyttöjen kanssa uimassa kukkuloilla. Syrjässä keskustasta, noin 4 kilometriä on kukkulan päällä kaksi muutaman metrin allasta, pukukoppi ja suihku. Toivottu kannatusmaksu on 200 ISK eli noin 10 NOK eli noin 1,2 Euroa.  Olimme lähes kolme tuntia, minä kuskina, kun nuoriso halusi juoda kaljaa. Seuraavana kuva maisemasta altailta.

Tulin perjantaina kipeäksi kesken työpäivän, olo ei ollut voittajan kun kello soitti puoli kuusi. Ajattelin olon menevän ohi aamupalatauolla. Kissanvillat, aloin oksentamaan kuin pikkukakara, lopulta siivooja heitti mut kotiin ja makasin noin puoli viiteen iltapäivällä kylppärin lattialla oksentamassa sappinesteitä.
Lauantaina, eilen, oli vielä ohut olo, kävin vain kaupassa hakemassa evästä ja lonnin sisällä koko päivän ja illan. Kuuntelin tupakalla käydessäni ja seinien ja katton läpi lauantai-illan huumaa. Ei olis mua saanut innostumaan millään ilveellä.

Se muruin ystävä täältä Islannista, Kobbi, sai tiistai-aamuna perheenlisäystä, kolmas lapsi, Pikkuprinsessa tuli taloon. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen ensiviikonlopun Reykjavikissa ja käyn katsomassa uutta perheenjäsentä ja parantamassa tätä oloa med Kobbi.

Yllä oleva kuva on huono, kävin hakemassa järkkärin mukaan vasta kun menin satamaan ottamaan aurinkoa, mutta löysin kukkuloilta työmaaparakkiin tehdyn kyyhkyslakan. Aika hauska.

Tallainen oli kadunkulman vesilätäkössä, olisiko nämä ne kordinaatit sinne maaliin?

 Pieniä veneitä oli monta nostettu pukeille, liekkö paikallinen tapa sliipata.

Tuo säiliö ja teksti sai mut miltei kyyneliin, hetken joutui auringossa nieleskelemään, joskus pienet asiat saavat niin kipeitä muistoja pintaan.

Palkitsin itseni kupilla kahvia ja ällömuffarilla Gamli Baukurin terassilla.

Aurinkoon unohtunut mereltä tullut siima, hyvä oli haju.

Piti kävellä vastavirtaan, periaatteesta.

Kirkon puistikossa ruusut kukkivat ja kimalaiset pörräs seinustan helteessä.

Huomenna alkaa uusi työviikko ja minä olen asettanut taas yhden aikarajan itselleni tiistai-aamuun kello yhdeksään paikallista aikaa. Katsotaan miten ämmän käy.

Tekisi mieleni kirjoittaa paljon muuta tänään, mutta pidän suuni kiinni. Ei teidänkään tarvi ihan kaikkea minusta tietää, muahhahahahahhaha. Joo, otan päikkärit.

Syysmyrsky ulkona ja sydämessä.

Tuulee ja sataa. Eilen oli niin nätti päivä, kävin nauttimassa auringosta ja kuivakalan hajusta satamassa.

S

 Satamassa oli tuttu haju, kuivakala. Hain Gamli Baukur-pubista kahvin ja istuskelin auringossa.
Yksi asia taas muuttuu elämässäni, enkä tiedä vielä mitä se tuo tullessaan. Lisää ikävää vai olisiko vihdoin mahdollisuus purkaa sitä. En usko, mutta se näyttää aika.

 Olin joskus yhdentoista aikaan menossa jo e-kirjan kanssa sänkyyn, kun törmäsin käytävällä yhteen issikkatyttöön. Se alkoi ronkuun mua baariseuraksi, kun sen mies oli mennyt jo etumatkaa poikaporukassa. No kävin vaihtaan piikkarit ja takin. Tilasin pintin, join siitä puolet ja hipsin kotiin. Olisi ollut livebändiä ja vaikka mitä, mutta kun ei nappaa niin ei.

 Täällä myrkyää aika rajusti juuri nyt, valot välkkyy ja laajakaista pätkii. Toivottavasti ei sähköt mene. Säätiedotus lupaa lunta yöllä tai aamulla. Jos huonosti käy, pääsette näkemään lumikuvia muualtakin kuin vuorten rinteilta.

Itkua ja hammastenkiristystä

ja valitusta.
Mä olen ihan soseena. Vanha, telottu olkapää tekee mut hulluksi. Yöt menee pyöriessä, kun ei löydy asentoa, missä sormet ei puudu. Ekat pari tuntia menee töissä jotenkuten, aamupalan jälkeen alkaa oleen hiki otsalla, eikä johdu pelkästä työtahdista. Mulla on joku sormiin menevä hermo puristuksissa lavan alla. Mä olen kiskonut kaikki ibuprofeenit ja naprometiinit, mutta ei siihen mikään auta. Käyn uimassa joka päivä suoraan töiden jälkeen, uinti on ainoa joka vie kivun pois kokonaan, hetkeksi. Ja 38 asteissa pora-ammeessa lilluminen. No se siitä sitten, valittamisesta.

Taidetta Fosshotellin seinältä

Hotellilta missä majaillaan on noin puolisen kilometriä uimalaan, joka on tietysti taivasalla. Neljä allasta, 41, 38 (pore), 25 ja 18 (25 metrinen) asteiset lämpötiloiltaan. Voi kuinka odotan sitä ensimmäistä lumisadetta. Yksi elämän hienoinpia suuriapieniä kokemuksia oli uida Reykjavikissa lumisateessa. Lunta paikalliset lupailevat jo ehkä huonenna, mutta viimeistään kahden viikon sisällä.

Lampaantaljoja menossa eteenpäin

Meillä alkaa kato käymään pikku hiljaa töissä, 6 oli maanantaina poissa, joista 4 on ilmoittanut etteivät tule enää. Ja kaikki islantilaisia. Kaikella kunnioituksella, mutta täällä on nähtävissä samaa meininkiä paikallisten kanssa, kuin Norjassa. On varaa valita, mitä tekee. Mä pidän kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pärjään tuon vihoittelevan olkapään kanssa. Enkä jää ensimmäiseksi sairaslomalle, ainoa mitä olen vähän miettinyt, kysyä siirtoa vähän kevyempiin hommiin tai siis sellaisiin missä työtahti ei ole niin tauoton. Mä olen vähän hukkupätkä, ylläriylläri, seisomallani linjalla ja olkapää ei tykkää kun täytyy olla koko ajan olkapäät korvissa. No tämän viikon olen vaikka seipään nenässä, katson mihin kuntoon saan itseni viikonloppuvapaalla ja maanantailla on sitten murhe itsellään.

Mun iltapala

Mun kamu, Ingibjörg, lähtee viikonlopuksi isänsä ja siskonsa kanssa hevosilla etsimään Akureyrin vuorilta viimeisiä lampaita. Kutsu kävi, mutta mä en tohdi. Hevoset eivät ole mitään ihan simppeleimpiä ja mun ratsastelusta on melkein ihmisikä ja toisekseen, en tohdi lähteä puolikuntoisena noin vaativalle reissulle kenenkään kiviriipaksi. Harmi sinänsä, olisi ollut varmasti kokemus.

Iltalukemista

Minä taidan ottaa asiakseni käydä tutustumassa tarkemmin ja kauemmas ympäröiviin kukkuloihin. Kaljoittelut on nyt kaljoiteltu tältä kuulta, piste.

Hahahhaha, hyvä minä

Vetäsin sitten kahta tölkkiä lukuunottamatta koko pakin ja kävin riekkumassa nuorison kanssa baarissa. No, onneks sentään tajusin tulla ajoissa kotio, viimeisen puhelun mukaan olen ollut sängyssä ennen yhtä. Heräsin ennen seiskaa ekan kerran, megalomaaninen jano ja päänsärky. Buranaa ja karpalomehua ja lisää unta. Nousin puolenpäivän aikaan ja nyt olen 2,5 tuntia suunnitellut reissua krapularuoan pariin. Hampurilaista ja juustotikkuja ja kylmää kolaan, nam

Niin pikkuapinaiseni, käykää tutustumassa Satun blogiin, siellä on juttua siitä miten ne lampaat kaapataan. Ja muutenkin paljon mielenkiintoista, siinä on kirjoittaja makuuni.

Ja katsomassa Youtubesta seuraava, kuvaan ilmestyvä mies 15 sekunnin kohdalla on hauska ukko, on mua vastapäätä ottamassa mahoja ulos ja heitti mut perjantaina viinakauppaan :D

Nordlenska (videossa ei ole mitään raaakaa materiaalia, vain ns. lopputuotantoa ja valmiita tuotteita.

Edit: Kuvissa päivän antia kävelyltä

Joku ihme tatti, hotellin nurmikolla

Viikonlopun eväät

Suihkulähde Islantilaiseen tyyliin, älä polta sormiasi

Lunta vuorilla

Sieniä asfaltinhalkeamassa

Tämän pienemmällä ei mua sais asettumaan

Viikko pulkassa

vaikkakin vajaa. Eikä harmita yhtään. Pakko myöntää, että viime vuosien siisti konttorityö on jättänyt jälkensä. Ei nyt ihan niin paha, kuin viisi vuotta sitten aloitin teurastus- ja pesuhommissa kalatehtaalla. Silloin käveltiin itkien tai melkein kotiin. Selkä on väsynyt, mutta eilinen ja tämän päiväinen uiminen ja lilluminen kuumassa altaassa korvaa särkylääkkeen. Kävin varmuuden välttämiseksi hakemassa myös pakin kaljaa, jos tulee tarve hakea henkistä puudutusta, nyt ei ainakaan tunnu siltä.
Ilta netissä nuljuen ja jalat pystyssä tuntuu juuri siltä mitä tarvitsen ja tottakai pätkä hyvää kirjaa.

Iltapalaa islantilaiseen tyyliin.

Ekan vajaan viikon saldo. Kroppa on kovilla, mutta tuntuu taipuvan suhteellisen rankkaan työhön vielä aika pienellä. Työ on sinänsä aika liukuhihnahommaa, mutta olen linjalla missä on mahdollisuus vaihdella jonkin verran tehtävää. Mielenkiintoinen työyhteisö, 17 eri kansallisuutta. Suurin osa kuitenkin meistä keikkalaisista on vanhoista Neuvostoliiton maista... Englannilla ja norjalla pärjää ihan muutamaaa uuveloa lukuunottamatta, mutta tottakai ne on mun kanssa samassa linjassa ja luulevat kun hokee sitä puolaa tarpeeksi kauan ja aina kovemmalla äänellä, että kyllä se siitä mulle avautuu, huoh. En sano enempää, ettette pääse  mua ilkeeksi haukkumaan.

Hahahhahahhaha

Huomenna käyn kollaamassa tarkemmin tämän kylän kadut ja kujat. Ehkä käyn katsomassa ne mielenkiintoisimmat museot. Mutta pettymys, tytöt ja pojat, maailman ainoa penismuseon on muuttanut tänä kesänä täältä Husavikista Reykjavikiin. Däm, olin suunnitellut ostavani kuukausikortin sinne ja käyväni hippasen usemman tutustumassa antiin, mutta ei saatana sitten. Ei kaikkea voi saada.

Ja positiivista, vihdoin mulle maistuu ruoka, käytännössä ihan mikä vaan ja yötkin tulee nukuttua. Mä olen vaan nähtävästi ollut liian helpoissa sisähommissa. Työ on parasta terapiaa ja estää takertumasta lillukanvarsiin ja märehtimästä turhissa asioissa jotka eivät ole omissa käsissä. Ainakin mulla.

Pus ja kis kaikka ihanat ja vähemmänkin ihanat tällä kertaa.

Kotimatkalla

se löi äkkiä mun lävitse, missä se päätetään, kuka saa sen pienen palan onnea. Niinpä....
Työmatka, kävellen siis hotellille. Tänään ei ole sanottavaa, on vain niin saatananmoinen ikävä, että kupeita koskee...

Nordlenskan pihasta.

Erikoinen ulkovuori, läpisahattua

Kylänraittia

Satamaa

Valassafarilaivoja

Vino koti

Niin käytiin työkaverin Ingibjörgin kanssa uimassa ja otettiin kuukausikortit. 38-41 asteisessa altaassa on kiva lillua taivasalla. Sauna oli naurettava, mutta en nyt muuta odottanutkaan.