Uusi, vanha duuni

Se alkoi, viikko sitten maanantaina. Vedin turvakengät jalkaan, merinovillaa alle ja työhaalarit päälle. Kuontalo pipon alle piiloon ja kohti Breiðdalsvikiä.

Pomo on työkaverini mies hotellilta. En ollut vaivautunut kyselemään tulevasta työnkuvastani oikeastaan yhtään mitää. Olin vain laskenut, että muutamakin tunti päivässä riittää kattamaan lainanlyhennyksen talosta. Olin vain enemmän kuin riemuissani mahdollisuudesta jatkaa asumista kotona. Pahasti häämöttävä reissutyösyksy oli haudattu.

Maksan peittelyä

Kalatehdas ei ole edes kalatehdas. Meillä on tasan kaksi laivaa, jotka luovuttavat kalaa. Suolistusta on pahimillaan 8 tuntia kerralla, mutta yleensä kahdesta neljään tuntiin. Kannattaa tosiaan yrittää parhaansa, palkka tulee per tonni. Loppuajat, tai oikeastaan niin paljon kun jaksaa ja ehtii "trekataan".

Niitä pönttöjä siimoineen ja pussillinen trekkejä

Puolivalmiita

Mun tekele

Puretaan pitkiä siimoja säkeistä tai pöntöistä metallistatiiviin, josta sitten veneessä oleva kone ne syötittää automaattisesti. Homma on urakkaluonteista, mutta kiitos vuosia sitten saamastani opista entisessä kotikylässäni Norjassa, on siimankäsittely tuttua. Reilu viisi sataa koukkua menee trekkiin paraimmillaan neljässäkymmenessä minuutissa ja huonoimmillankin tunnissa. Kaikkinensa, palkka on lähtökohtaisesti huonompi kuin kesällä hotellissa, mutta käytännössä pystyn tienemaan 8 tunnin trekkaamisella sen minkä kahdessatoista tunnissa palvelmalla turisteja.

Meidän täysin manuaalinen suolistuspenkki

Mielenkiintoinen ja hyvä systeemi. Vuokrakarrit.

Se vanha romu, nimikin kertoo kaiken, Hyster

Sunnuntaina jouduin tai pääsin verestämään vähäisiä trukinajotaitojani. Olimme kolme viimeksi tullutta keskenämme. Kello 10 aamulla ja rekka tulossa hakemaan kalat kello kaksi iltapäivällä. Ei ollut paljon veihtoehtoja. Jestas, kun vanhaa jännitti. En edes tiedä miksi. Hommana oli vain kipata penkkiin kalaa karri kerrallaan, vaihtaa karria linjan alle ja heitellä jäitä sopivasti väliin ja päälle. Pinota valmiit kalat koon mukaan ja ajaa jäitä sisälle. Trukki on vanha kuin mikä, täysin jarruton ja piikit liian lyhyet. Pysäyttäminen tapahtuu vain laittamalla pakki päälle eteenpäin liikkuessa. Karrin on oltava täysin suorassa kipatessa tai se putoaa. Hiki tuli pelkästä jännittämisestä. Mutta menihän se, kalat oli valmiina. Ainoa moka oli, kun meinasin ja aloitinkin kippaamaan koljaa kesken turskan suolistamisen.
Minä, joka olen aina ollut enemmän kuin surkea veitsen kanssa, olen hitaasti opetellut sitä "kalastajan" tyyliä; ruokatorvi poikki, maha auki ja veitsi kädessä sisälmykset ulos, maksa erikseen. Päätä ei siis tervitse leikata, mikä varmaan mut pelastaakin. Sitä ei tullut koskaan kunnolla opeteltua yli viiden vuoden töissä kalatehtaalla. Miksikö? No kun olen pikkuisen yli 150 senttinen hukkapätkä ja paikka missä päitä leikataan oli liian korkea. Muutamankin kerran yritin, mutta kun on kyynärpäät korvissa, katoaa voima käsistä ja tekniikan oppiminen enemmän kuin vaikeaa. Kyse kun on oikeastaan vaan tekniikasta. On ilo katsella kun 50 kiloinen sorja tyttönen katkoo päitä nopeammin kuin moni miespuolinen. Sukupuolikysymys homma ei siis ole.

Ja ettei kaikki olisi niin suloisen ihanaa, sain sunnuntaina kiusaksi harvinaisen sähäkän kusitulehduksen, eilisen karjuin ja kusin verta. Tänään täytyy käydä vaihtamassa antibiootti, nykyinen vie nahat sormista, ei sovi mulle. Että vituttaa ja kusettaa just nyt ja on huono omatunto olla pois töistä. Lorvikatari ei vituttais, sen osais itselleen perustella.
Kiitos ja anteeks.

Töitä hotellissa, mies merellä ja aurinkoa

Naapurin pukit, pysähdyin, avasin ikkunan ja pukki ihmetteli musiikkimakuani

Pukki yhdellä sarvella, paljon enemmän minun makuuni ;)

Nyt alkoi töissä yövahdit. Meidän toinen yövahti sai potkut viime viikolla ja pomo päätti täyttää toisen yövahdin viikkovapaat meidän tarjoilijoiden tunneilla. Kuudesta kymmeneen kyypataan Ala Cartea ja buffettia ja yö pestään ravintola, keittiö, leipomo, kylmiöt, kabinetti, pestään pyykkiä ja laitetaan aamupala pöytään. Ei mikään mahdoton, mutta ihan työn täyteinen yö. Ainoa ongelma on vain, kun kroppa ei taivu enää päivällä nukkumiseen. Kaksi yövuoroa takana tällä viikolla ja unisaldo alle 9 tuntia sunnuntain jälkeen. Ajelin tänä aamuna kotiin, vauhtia noin kuusikymmentä. En olisi osannut sanoa omaa henkilötunnustani suomeksi. Väsymyksen mittari on kieli. Kun pää on unenpuutteesta puhki, en pysty kääntämään vieraskielistä ajatusta suomeksi, en millään.

Muista kääntyä tästä pihaan, kun poikkeat kahville

Mies tekee viimeisiä vuoroja nykyisellä aluksella, laiva on myyty ja lähtee uudella omistajalle viimeinen päivä. Lisää paineita kalastamiseen toi vielä kuntakiintiö. Laiva saa käytännössä luovuttaa saalista kuun loppuun niin paljon kuin haluaa.
Jonni tuli eilen kotiin puoli tuntia ennen kuin minä lähdin, 76 tuntia töitä takana ja neljät alta tunnin päikkärit takana. Mättäsin pöytään tuoreet karjalanpiirakat munavoilla ja sovimme aamiastreffit puolikahdeksaksi, sänkyyn. Suunnitelma oli lähteä tänään iltapäivällä, kun tuuli aamusta laantuu, yli 50 merimailin päähän tekemään pitkä merireissu.

Perjantain kuutamotreffit murun kanssa

Kaksi tuntia myöhemmin Jonni soitti, laivan omistaja oli määrännyt laivan ulos kahdelta yöllä, huolimatta myrskystä. Jonni poikkesi ilahduttamassa yövuoroani kahvikupillisella. Meinas tulla itku, näkee ettei toinen jaksaisi pitää silmiään auki ja merelle on lähdettävä. Joskus toivoisi, että kalastajilla olisi jonkinlainen "piirturisysteemi". On täysin epäinhimillistä ja hengenvaarallista pakottaa miehistö ilman minkäälaista leposysteemiä tekemään yli vuorokauden reissuja. Mutta näin on aina ollut ja tulee varmaan olemaan, jollei kelpaa, aina voi hypätä reelingin yli laiturilla ja jäädä siihen.

Kuunsilta Djupivoguriin

Roikuin hereillä aamuun asti sunnuntaina, yritin nukkua päivän yövuoroa varten, mutta alta kolmen tunnin olin pystyssä ja siirsin leirini terassille. Bikinit päällä etsin naapurustosta karannutta koiraamme, makasin viltillä ja pesin pyykkiä urakalla. Ja tietysti, poltin sitten nahkani ja oikein kunnolla, kun laskin etten ole palanut Egyptissä, Kuubassa enkä muuallakaan, niin en sitten Islannissa ainakaan. Pomo meinasi kuolla nauruun kun ilmestyin iltavuoroon keitetyn ravun värisine nuppeineni ja käsivarsineni. Kihelmöivä mahanahka ja rinta jäi omaksi tiedoksi.

Lauantain reissulta rantaan 

Maanantaille on varattu koiralla aika pallien poistoon, herra oli käyttänyt pakotuntinsa hätistelemällä ja nylkyttämällä parinkin naapurin lampaita. Tuomio oli julma, mutta oikeudenmukainen. Seuraavan kerran koiran tehdessä saman, farmari ampuu ja ilmoittaa mistä saa tulla ruumiin hakemaan. Ei ylennä mieltä, mutta ymmärrän. Kun meidän idiootti vaarantaa toimeentulon, on kyyti kylmää. Kävin tänään hakemassa osan juoksunaru vermeistä, huomenna loput. Tiistaina ei varmaan Adolfia enää paneta kroonisesti. Enkä me kaikki jäädään henkiin tästäkin.

Adof the karkaava idiot

No ettei sitten elämä menis helpoksi, kävelin pomon kanssa päin heiluriovessa eilen kantamus täynnä tuoppeja, nimettömän pää jäi tuoppiletkan ja oven väliin. Kävin lääkärissä, huomenna röntgeniin varmistaan epäilty murtuma. No hyvä puoli, tulipahan vastapainoksi eilen kanniskeltua prikkaa oikeassa kädessä.

Rantsua

 

Viimepäivien hehkutus on ollut kaukana, mutta koko ajan lähenevä Suomen viikko elokuussa. Lentoliput on tilattu jo monta kuukautta sitten, mutta nyt on napattu päivä Tallinnassa-paketti. Sovittu tätiltä mökki lainaan, yhdet grillaukset Tampereen kupeessa, Kummipojan rippijuhlamuistaminen ja parit kahvittelut. Hassua, kun saan viedä tällä kertaa mukanani yhden Suomenreissu-noviisin, on oma into kotimaassa käymiseen kovassa kurssissa.

"Koska se blogilörina on valmis, anna ruokaa ja päästä ulos"

Nyt kaivan sulkaalevyn, Nip/Tuck-dvdboxin ja läppärin sänkyyn ja toivon että uni korjaa ennen puoltayötä. Röntgeniin on yli 2 tunnin ajomataka aamusta.

"Jos tulen kylkeen kiinni, nopeuttaako se?"

Se tavallinen päivä kalatehtaalla

Kello 11 ylös sängystä, kuppi kahvia (jos velipoika on herännyt ja keittänyt), tupakka, jotaina evästä messiin ja Hyundain puikkoihin.
Työmatka, kaunista! Maasilta Strengelvågista Klo:hun. Matkaa kertyy 7 km, aikaa menee se 10 minuuttia.

Maasilta

Paikallinen terveystarkastaja vaatii, että omat vaatteet on omia ja työvaatteet työvaatteita.
Omat kengät ekaan eteiseen ja takki seuraavaan.

Kalatehdas

Kolmannesta kopista pipo ja toppahaalari, se vähiten tahmea. Mulla on niitä kolme, märkä ja kylmä on huono yhdistelmä, ei pysty.
Portaat alas ja kellokortille päivää. Jalkaan kärkivahvistetut kumisaappaat, päälle "seminologin" esiliina, puuvillaiset aluhanskat ja kumihanskat päälle.

Ansioihokas

Alkaa greidaus. Vajaan metrisen jakkaran päällä seisten. Oikealla jalan alla poljin, jolla kala nousee ylös ja oikea käsi syöttää vasemmalle vievälle hihnalle. Turskaa. Niin nopeasti kun, kone pystyy rekisteröimään. Kalat lajittelutautuvat viiteen. Ensimmäiset neljä sievästi ja valmiiksi karreihin, 500-1000 litraisiin muovilaatikoihin.

Morgenstjernan jättiläinen

Trukkikuski vaihtelee uutta täyden tilalle. Sillä välin käyn tyhjentämässä sen viidennen, joka on kärry. Sinne menee yli 8 kiloiset ja ne mitä kone ei minun sähläämisestäni tai jostain muusta virheestä saa lajiteltua. Ne sitten käsipelillä omille paikoilleen.
Suolistajien määrästä riippuen, minulla on leppoisaa, koko ajan tekemistä tai kiire.
Jos on sitä leppoisaa, putsailen mätejä, pesen säiliöitä, tuuppaan niitä laiturille ja autan nosturilla. Niin ja harrastan ylimääräisiä mallutaukoja.

"Brynni"

Suuria muutoksia ei koko työpäivän aikana ei normaalisti ole, mitä nyt sitten välillä vehkeet hajoilee ja sitten tuumitaan ja soitellaan masinistia paikalle. Ja toivotaan, ettei se ole kauheen kaukana eikä vika ole iso. Muuten menee paniikiksi, jos rästiä kertyy karri kaupalla.
Työ on yksitoikkoista, mutta antaa mahdollisuuden kuunnella musiikkia, äänikirjoja, kielikurssia, laulaa ja tanssia.

Greideri ja ne karrit

Tauot menee noin puolentoista tunnin sekteillä, niitä vartteja ja se yksi puolentunnin ruokatauko.
Muuttunut systeemi, edellisvuosien ympäri vuorokautinen painaminen on mennyttä elämää. Ylitöitä on, mutta murto-osa siitä mitä edellisinä vuosina. Mutta. Ei oikeastaan haittaa, mulla on mennyt palo. On aika keksiä jotain muuta.

Potilaat liukuhihnalla

Syysmyrsky ulkona ja sydämessä.

Tuulee ja sataa. Eilen oli niin nätti päivä, kävin nauttimassa auringosta ja kuivakalan hajusta satamassa.

S

 Satamassa oli tuttu haju, kuivakala. Hain Gamli Baukur-pubista kahvin ja istuskelin auringossa.
Yksi asia taas muuttuu elämässäni, enkä tiedä vielä mitä se tuo tullessaan. Lisää ikävää vai olisiko vihdoin mahdollisuus purkaa sitä. En usko, mutta se näyttää aika.

 Olin joskus yhdentoista aikaan menossa jo e-kirjan kanssa sänkyyn, kun törmäsin käytävällä yhteen issikkatyttöön. Se alkoi ronkuun mua baariseuraksi, kun sen mies oli mennyt jo etumatkaa poikaporukassa. No kävin vaihtaan piikkarit ja takin. Tilasin pintin, join siitä puolet ja hipsin kotiin. Olisi ollut livebändiä ja vaikka mitä, mutta kun ei nappaa niin ei.

 Täällä myrkyää aika rajusti juuri nyt, valot välkkyy ja laajakaista pätkii. Toivottavasti ei sähköt mene. Säätiedotus lupaa lunta yöllä tai aamulla. Jos huonosti käy, pääsette näkemään lumikuvia muualtakin kuin vuorten rinteilta.

Lisää taustoista ja syistä ja seurauksista

Siitä miksi minä, jolla on vakituinen työpaikka, olen lähdössä paskapalkalla tappamaan lampaita Islantiin?

Työskentelen suhteellisen pienessä kalavastaanotossa, hiukkasen Lofooteilta pohjoiseen. Ammattikalastus on Norjassa tarkkaan säädeltyä. Jo pelkät alkeet ovat ummikolle pelkkää siansaksaa vaikka kaiken selittäisi suomeksi. On laiva kohtaiset kiintiöt, jotka ovat rahanarvoista kauppatavaraa, on omat kiintiöt suurimmille saaliskalalajeille, turskalle, koljalle, seille, sillille jne. On olemassa ns. ryhmäkiintiöt, joiden kertymistä seuraavat viranomaiset. Ryhmäkiintiön täyttyminen tarkoittaa, että kalastus loppuu kaikilta vaikka omaa tai laivan kiintiötä olisi vielä jäljellä jne jne.
Pointti tässä sepustuksessa oli se, että tänä syksynä ensimmäisen kerran pitkään aikaan koljan kalastusta rajoitetaan. Kolja on toinen kahdesta tärkeimmistä saaliskaloistamme, turskan lisäksi. Turska on pääsaaliskala tällä alueella noin tammikuun puolesta välistä huhtikuun lopulle ja muun ajan vuodesta kolja. Rahallisesti turska pesee koljan mennen tullen.

Nyt kalastusminiseriö on pysäyttänyt yli 21 metriä pitkät alukset ja yli 11 metrisillä ei ole takuuta koko syksyn kalastuksesta. Toisekseen hysakiintiöitä ei ole haalittu viimevuosina, koska ne ovat vapaankalastuksen takia olleet tarpeettomia.
Ja kun tämän kaiken sotkun yhdistää ja muistaa, että minä olen töissä kalavastaanotossa, näyttää syksyn työtilanne surulliselta. Minulla on suhteellisen varma "suojatyöpaikka", mutta syksy näyttää todella surkealta, jollei muutosta kalastuksen rajoituksiin tule.

Toisekseen, olen sotkenut asioitani oikein urakalla keväästä saakka, erosin melkein 5 vuotta kestäneestä avoliitosta ja menin hullaantumaan sydänjuuriani myöten täysin väärään mieheen. Ja nyt yritän toipua tästä kaikesta parhaani mukaan.
Siksi minun pitää saada jonkinmoinen irtiotto tästä nykyisestä. Minä en voisi enkä pystyisi luopumaan elämästäni täällä tuulisella Norjanmeren rannalla, mutta haluan katsella tätä kaikkea hetken kauempaa ja itseni sisältä. Laittaa asioita omassa päässä järjestykseen, täällä se ei onnistu. Sotkeennun vain enemmän omaan näppäryyteeni ja en löydä ovea ulos. En todellakaan tiedä mitä haluan, en tiedä edes mitkä tämän kevään valintani ovat oikeita ja mitkä vääriä. Olen kuin ulkopuolinen omassa elämässäni. En tiedä oliko ero oikea valinta, oliko päätön hullaantumiseni parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, silläkin että siitä ei jäänyt jälkeen kuin kasa savuavia raunioita. Kun mietin asioita järjellä ja välillä tunteella, ei mikään kohtaa. Enkä voi valita kumpaakaan. Minä vain lillun puolitiessä ja odotan, enkä edes tiedä mitä. Jos minulla ei ole mitään välttämätöntä pakkoa lähteä minnekään, en ehkä nouse jalkeille koko päivänä.

Joten on aika tehdä jotain radikaalia ja katsoa miltä maailma näyttää marraskuussa minulle.