GoogleTranslate

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Itkua ja hammastenkiristystä

ja valitusta.
Mä olen ihan soseena. Vanha, telottu olkapää tekee mut hulluksi. Yöt menee pyöriessä, kun ei löydy asentoa, missä sormet ei puudu. Ekat pari tuntia menee töissä jotenkuten, aamupalan jälkeen alkaa oleen hiki otsalla, eikä johdu pelkästä työtahdista. Mulla on joku sormiin menevä hermo puristuksissa lavan alla. Mä olen kiskonut kaikki ibuprofeenit ja naprometiinit, mutta ei siihen mikään auta. Käyn uimassa joka päivä suoraan töiden jälkeen, uinti on ainoa joka vie kivun pois kokonaan, hetkeksi. Ja 38 asteissa pora-ammeessa lilluminen. No se siitä sitten, valittamisesta.
Taidetta Fosshotellin seinältä

Hotellilta missä majaillaan on noin puolisen kilometriä uimalaan, joka on tietysti taivasalla. Neljä allasta, 41, 38 (pore), 25 ja 18 (25 metrinen) asteiset lämpötiloiltaan. Voi kuinka odotan sitä ensimmäistä lumisadetta. Yksi elämän hienoinpia suuriapieniä kokemuksia oli uida Reykjavikissa lumisateessa. Lunta paikalliset lupailevat jo ehkä huonenna, mutta viimeistään kahden viikon sisällä.
Lampaantaljoja menossa eteenpäin

Meillä alkaa kato käymään pikku hiljaa töissä, 6 oli maanantaina poissa, joista 4 on ilmoittanut etteivät tule enää. Ja kaikki islantilaisia. Kaikella kunnioituksella, mutta täällä on nähtävissä samaa meininkiä paikallisten kanssa, kuin Norjassa. On varaa valita, mitä tekee. Mä pidän kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pärjään tuon vihoittelevan olkapään kanssa. Enkä jää ensimmäiseksi sairaslomalle, ainoa mitä olen vähän miettinyt, kysyä siirtoa vähän kevyempiin hommiin tai siis sellaisiin missä työtahti ei ole niin tauoton. Mä olen vähän hukkupätkä, ylläriylläri, seisomallani linjalla ja olkapää ei tykkää kun täytyy olla koko ajan olkapäät korvissa. No tämän viikon olen vaikka seipään nenässä, katson mihin kuntoon saan itseni viikonloppuvapaalla ja maanantailla on sitten murhe itsellään.
Mun iltapala

Mun kamu, Ingibjörg, lähtee viikonlopuksi isänsä ja siskonsa kanssa hevosilla etsimään Akureyrin vuorilta viimeisiä lampaita. Kutsu kävi, mutta mä en tohdi. Hevoset eivät ole mitään ihan simppeleimpiä ja mun ratsastelusta on melkein ihmisikä ja toisekseen, en tohdi lähteä puolikuntoisena noin vaativalle reissulle kenenkään kiviriipaksi. Harmi sinänsä, olisi ollut varmasti kokemus.
Iltalukemista

Minä taidan ottaa asiakseni käydä tutustumassa tarkemmin ja kauemmas ympäröiviin kukkuloihin. Kaljoittelut on nyt kaljoiteltu tältä kuulta, piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti