Olipahan viikonloppu, pitkä sellainen. En halua, enkä kykene menemään sen tarkemmin syihin, miksi menin, olin, jäin ja tulin. No ehkä toi tuleminen, työt kutsuu, puolet sesongista siis jäljellä.
Lauantaina kemuttiin kunnolla. Tuli siis ensimmäisen kerran käytyä Reykjavikin yöelämässä. Siellä oli melkoinen hulina. Olin aika yllättänyt, jotenkin aina ajattelen Reykjavikia pikkukaupunkina, vaikka onhan se sentään pääkaupunki. Melkoista sumussa eloa siis, enkä nyt tarkoita mitään promilleista johtuvaa. En vaan ole tottunut, enää. Ei mahda mitään, kiva oli käydä, mutta vielä kivempi oli kiskoa hame ja korkkarit hiiteen ja kääriytyä peittoon.
 |
| Ihmisiä kadulla |
 |
| Näkymä jonkun kuppilan ikkunasta |
Paljon näin ja koin, taas. Hetkiä, joita en tule koskaan unohtamaan. Ja olen toivottavasti askeleen lähempänä maaliani, en ehkä usko enää, mutta toivon vielä.
 |
| Yöllä, tähdet valona. |
 |
| Päivällä, niin kaunista. |
 |
| Vanhaa hautausmaata |
Sekunttiakaan en olisi vaihtanut pois. Ja luotan siihen, että kaiken tarkoitus avautuu minullekin jonakin kauniina päivänä ja katkeruus elämän epäreiluutta vastaan himmenee.
On aika keskittyä töihin ja lampaisiin. Juoksut tämän työkeikan aikana on juostu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti