Meillä näyttää tältä

Toivepostaus :)
Talo on -53 rakennettu kouluksi ja toiminut jokusen vuoden kaksituhattaluvun alussa hotelli-ravintolana. Neliöitä on kai joku lähes 400 kaikkineensa. Hyvänä puolena on tila, kiva huonejärjestely. Keittiö kaasuhelloineeen ja -uunineen. Upea miljöö, vesiputous heti talon takana. Iso terassi, parveke yläkerran kylppäristä. Talo mahdollistaisi vaikka mihin.
 Huonoina aivan järjettömän hankala ja vittuileva vesisysteemi. Poiketen islantilaisesta normaalista, talossa ei ole porakaivoa kuumalle vedelle. Eli siis meillä leikitään normaalin lämminvesivaraajan kanssa, joka toimii miten toimii. Lämmitys on sitten kanssa suorasähköä, eli puolet asumiskustannuksista on sähkölaskua ja siltikin, jos ulkona on 5 astetta, sänkyyn meneminen on yhtä tuskaa.
Neutraaleja puolia on matka kaupalle, tulee oikeasti suunniteltua kauppareissut etukäteen ja seki mitä sieltä tarvii.
Sijainti on itäisillä vuonoilla.
Djúpivoguriin 40 km, jossa on normaali ruokakauppa, viinakauppa, posti, pankki, ihana käsityömyymälä, lääkäri ja apteekki.

 Breiðdalsvikiin on 25 km ja sieltä saa autoon löpöö, minimarketista välttämättömimmät ja hotellista ruokaa ja majoituksen.

Egilsstaðiriin on noin 80 km, jos ajaa vuoristopolun kautta jonka nimi on Öxi. Tuli ajettua vahingossa sen kautta tänne ekan kerran. Auton paikannin neuvoi reittiä joka on noin 60 km pidempi, mutta minä tyttö luotin Googlemapsiin ja paikalliseen liikennelaitoksen nettisivuun. Meillä oli tuuria, mutta tie on niin piskuinen Ukkokullan mukaan, ettei sen aukiolemisesta saa reaaliaikaista tietoa netistä. 

Egilsstaðirin löytyy jo sitten vaikka mitä, mun mittapuulla se on jo shoppailuparatiisi.

Reykjavíkiin on vähän 700 km ajoa eteläisimmän Islannin rantatietä.

Talo on vuokrattu, ei mun miehen oma.
Kuvista puuttuu tuulikaappi, oli niin sekainen ja täynnä paskaisia merikamppeita ja kamarakin oli heilahtanut.
Makuhuoneestakaan ei kuvaa, Muru oli nukkumassa kun kuvailin ja sekään ei todellakaan ollut esittelykunnossa.
Yläkerran parveke ja parempi ulkokuva unohtui ladata.
Mutta niistä sitten vaikka toisella kertaa.

Koti kuvattuna vesiputoukselta

Olohuone, vanha koulusali. Huomaa kirjahyllyn takana puolapuut.

Olohuone toisesta suunnasta ja perällä ruokailuhuone.

Olohuoneesta näkymä eteiseen

Ruokailuhuone lähempää

Eteistä ja poikien vessan ovi auki, meillä tytöt ja pojat pissii eri vessoissa. Oikealla ovi tuulikaappiin.

Oikealla tyttöjen vessa ja keskellä ovi meidän makkariin.

Yläkerran portaikko

Yksi yläkerran makkareista, nykyinen mun vaatehuone.

Toinen yläkerran makkareista.

Ja kolmas yläkerrasta.

Yläkerran kylppäri.

Ja portaikkoa ylhäältä alas.

Kangi keittiöön, vasemmalla portaat ruokailutilaan ja alakertaan.

Alakerran portaikko

Lähikuvaa koko talon läpi olevaa kaakelikikkailua, joo-o.

Suihku saunalla.

Sauna, kahden pyllyn.

Kivikikkailua alakerran käytävältä.

Alakerran ensimmäinen nukkumakomero

Alakerran toinen nukkumakomero

Alakerran kolmas nukkumakomero

Kaksi neljästä talon pakastamisesta, ei ihan välttämättä ymmärrä.

Portaikko keskikerrokseen.

Keittiö on pieni, mutta entinen ravintolan sellainen.

Ja pesukone keittiön nurkassa, plääh.

Ruokailuhuonetta keittiöltä päin kuvattuna

Näkymä terassille.

Haaste

Kiitos haasteesta Pulinaapuutarhasta.
Editoin myöhemmin haastettavat ja kysymykset.
Luen niin vähän loppupeleissä blogeja juuri
nyt ajanpuutteen vuoksi, että pitää oikei miettiä...

1. Aamunvirkku vai aamuntorkku?
Entinen todellinen aamuntorkku, mutta jokin on muuttunut.
Nukahdan viimeisenä, mutta herään aina liian aikaisin.

2. Paras ulkomainen bändi?
Hmm, ulkomainen... Mikä mulle on ulkomainen sitten.
Juuri nyt taustalla soi islantilainen Bubbi Mortens.

3. Milloin viimeksi lähetit perinteisen postikortin?




Viime syksynä Islannista laitoin muutaman kortin
perheelle ja ystäville Norjaan ja Suomeen.

4. Vaihdatko kesäverhot?


En, en ole koskaan jaksanut yhtyä sesonkiverholeikkiin,
äiti kyllä aikanaan vaihtoi joulu-, pääsiäis ja kaikenmaailmanmuutverhot.

5. Varhaisperunat kaupasta vai omasta maasta?
Jos saisi valita niin omasta maasta, mutta vähän olen
itse perunaa viljellyt, enkä syö uusia perunoita, yök.

6. Kissa vai koira?
Ehdottomasti kissa, koira vain työkäyttöön eikä sitäkään
sisätiloihin kuin poikkeustapauksissa. Muiden koirat on
ihan ok, mutta en halua enkä huoli kotiini koiraa
lemmikkitarkoituksessa.

7. Mihin sarjakuvahahmoon voisit samaistua?
Tää on vaikea. Korkeintaa johonkin ihan sairaaseen.
Vaikka Hugleikur Dagssonin sairaaseen huumoriin.

8. Lempivärisi puutarhassa?
Jos hoitaisin puutarhaa, se olisi varmaan punainen.

9. Mökkihöperö vai citybilettäjä?
Ehdottomasti mökkihöperö, mitä vanhemmaksi tulen
sitä enemmän nautin olla kotona tukka takussa ja jotain
järkyttävän rumaa mutta mukavaa päällä.
10. Kumpi puoli näkkäristä saa päällysteet?
Se sileämpi, voi pitää olla mahdollisimman tasaisesti.

11. Pasta vai makarooni?
Pasta ruokana ja makarooni vellinä.

Viikko Islantia

Koti

Viikko sitten tiistaina tilanne näytti tältä:

Tavarat sisällä

Maanantaina nukuin pommiin ja tilanne kodissa ei näyttänyt ihan niin pahalta kuin se näytti viikko sitten, mutta tosiasiassa, pommin selvittelin eilen illalla puolenyön jo uhkaillessa ovella. Levitin vaatteet makuuhuoneen lattialle, viikkasin, valkkasin laukullisen mukaani.
Tilanne näytti tältä, kun saavuin 280 km työmatkan Mývatnille:

Uusi kotini on vanha koulu, hotellinakin joskus toiminut. Laitoskeittiö, kaasuhelloineen ja uunineenkin. 7 makuuhuonetta, vanha liikuntasali olohuoneena, ruokailuhuone baaritiskeineen, portaikkoja, umpikujia,  sauna (miniatyyri, pisteet suomalaisesta kiukaasta ja löylyistä), vessoja komppanialle, pari kylppäriä. Rehellisesti, eksyin vielä eilen illallakin tavaroitani purkiessani.
Todellesuudessa, järjetön meille kahdelle reissutyöläiselle, mutta niin ihana. Takuita vain talossa asumiseen ei ole kuin elokuun loppuun, vuokrasopimusta Ukkokullallani jäljellä siihen asti ja sitten alkaa talon agressiivinen myynti.

Lasku uuteen elämään meni pehmeästi, sain sen parhaan ystäväni Norjasta mukaan reissuun. Meni siis totuttelu taloon, maisemaan, mieheen ja moneen muuhun helposti. Mies kokkasi ja me tytöt syötiin, lammasta viuluna, hangkjöttinä (lampaanpaskalla savusttuna ja suolaisena), hevosta, poroa ja kyyhkystä. Metsästäjä hemmotteli ja kaiveli satojen litrojen pakastimia mielellään.

On outoa, mutta sitäkin ihanempaa. Yli vuosi vuoristorataa takana tuon miehen kanssa, rakkautta ja epätoivoa ja luovuttamistakin on vuoteen mahtunut, mutta silti. Minä olin jo ihan varma, ettei mahdollisuutta tule koskaan. Että elämät on rakennettu tahoilleen niin, ettei ole voimaan aloittaa alusta. Olin väärässä, onneksi.

Mun

Mutta mikään ei kestä ikuisesti, maanantai-aamuna pakkasin auton ja lähdin töihin. Nyt välimatkaa on muutama tunti, mutta mahdollisuus jokapäiväiseen yhdessä asumiseen vasta siintää tulevaisuudessa. Minä kielitaidoton paskaduunari juoksen toistaiseksi niiden töiden perässä jota satun saamaan. Mutta silti. Olen onnellinen, mitä sä luulit.

Paikallista cowboy elämää, kun pollet on karkuteilla, ohjaillaan maasturilla.

 

Islanti, vihdoinkin

Kuva uuden kodin terassilta

Lautta kolahti rantaan aamulla. Auton tullaus meni vesisateessa täyttämällä yksi paperi ja tarralla ikkunaan. Mutta muuttokuorman tarkastus oli sitten toinen juttu. Purkivat autoa mutteivat pakaaseja oikein urakalla. Tuli ajettua puoli vahingossa 20 km sulki olevaa vuoristotietä.

Se mikä kolahti... rantaaan.

Nyt on tavarat levitetty ainakin uuden kodin eteiseen, keittiöön ja olehuoneeseen.
Syöty lammasta, juotu punaviiniä ja purettu ikävää.
Palaan asiaan kun ymmärrän, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa.

Noin puolet muuttokuormasta