Heräsin aamulla puoli kuusi ja silmittelin hetken ja normaalien aamutoimien jälkeen lähdin kävelemään kohti työmaata. Aamu oli aika kirpeä, 6 astetta ja jopa tuulta. Kotihotellilta on 15-20 min kävelymatka tehtaalle, herttaisen kaupungin pikku kaduilla ei ollut kuin sekalainen jonossa kulkeva joukkomme.
Join kahvia ja haukkasin pari leipää ja aloimme kaivella suojavaatteita. Turvasaappaat, suojahousut, hiusverkko, rannesuojat ja kertakäyttöhanskat. Tarvittaessa vielä viiltohanskat mutta niitä en tänän tarvinnut, arvasivat varmaan naamasta, ettei kannata mulle puukkoa antaa jollei ole ihan pakko.
Kaikki tehtaassa tapahtuu linjastossa, koneet tekevät jotain, mutta suurin osa työvaiheista on täysin käsityötä.
Ulkona on aitaus, josta lampaat ajetaan kujaan, lampaat otetaan ahtaaseen välitilaan yksi kerrallaan ja samalla tulee nappiotsaan ja koukut takajalkoihin ja pää irti. Hihna kuljettaa eteenpäin ja nahan "riisuminen" on eniten väkeä vaativa. Ensimmäiset linjalla irrottelevat puukoin ja loppupää repii ja tempoo nahan miltei irti. Seuraavaksi tulee kone joka imaisee viimeiset kiinikkeet takapäästä ja vie nahan. Seuraavaksi koukutetaan etujalat ja katkotaan koneella takasorkat. Sitten on pari tyttöä jotka leikkelevät saparot ja summuut pehvasta. Seuraava aukaisee mahan ja ottaa mahalaukun, suolet, maksan ja mahd.kivekset yhtenä klönttinä ja heittää pinnerille. Seuraava irroittaa munuaiset. Neljä henkeä siivoa maksan, poistaa sappirakon, ja jonkun ihme klöntin, putsaa munuaiset ja mahd. kivekset ja ottaa jonkun ihme pippelintekeleen talteen ja poistaa vatsarasvat. (olin siis edellämainitussa koko päivän.) Seuraavat irroittavat keuhkot ja sydämen jotka siivotaan myös pinnerillä. Ruhot vielä siistitään puukolla ja pestään. Seuraavat työvaiheet vielä näkemättä, en käynyt leikkaamon puolella ollenkaan. Enkä myöskään kyllä nähnyt yhtään tappoa, en ehtinyt käymään kuin tauolla katsomassa koko paikkaa.
Ei ole kuvia kulusta, enkä laittaiskaan. Ei vain kuulu asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti