Islannista, rakkaudella

Päätin vastata kysymykseen näin, millaista elämä täällä on.

Geotermistä lämminta vettä

Olen asunut täällä vasta reilun vuoden, enkä siis ollut täällä 2008 kun maailma pysähtyi. Olen lukenut ja kysellyt asiasta. Tarinoita on monia, kohtaloita.
Yksi kertoi tapelleensa vaimon kanssa ennen kollapsia jatkuvasti, kun naapurilla oli kaksi uutta autoa, uusi kylppäri ja 20 000 litran kuuma-allas pihassa. Lainaa olisi saanut, tuosta vain.
Pahimmillaan pankit lähettivät postissa valmiita luottokortteja, joissa oli napakka luotto valmiina, sopimus syntyi automaattisest, kun käytit korttia ensiimäisen kerran.
Osa islantilaisista siis todella eli elämää, johon ei ollut resursseja eikä varaa.
2008 tuli ja monelta meni alta se asuntokin. Vain maltilla lainaa ottaneet ja ne jotka pysytyivät pitämään työnsä ja mahdollisesti haalimaan lisähommia, selvisivät.
Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, on asiat toisin.
Asuntolainan saat vieläkin suhteellisen helposti, jos kohde on kunnossa, kohtuuhintainen ja sinulla on näyttää toteen vakituinen ansio ja 20-30 Prosenttia käsirahaa.
Mutta duunari ei täälläkään rikastu. Mun lähtökohta tänne muuttamiseen on toki karvain, tulin norjalaisen "kullan" huuhdonnasta, kalateollisuudesta pohjoisesta, jossa palkka on kova, mutta esim. asumiskustannukset kohtuulliset verrattuna Osloon.
Mun lyhyen ajan tuntemuksia islantilaisesta elämästä. Ei autenttisia ja vielä näkökulmana asuminen kaukaisimmassa kolkassa, pääkaupungistä nähden.

Olen töissä hotellissa, jossa peruspalkka on alta 1400 ISK:a. Normaali palkkakertymä nettona meidän tyttösillä on noin 220-260 tuhatta, netto. Vuokra kunnan kaksiossa on 90 tuhatta plus sähkö. Normaalis sähkönkulutus on n. 15 tuhatta kesällä ja 25 tuhatta talvella. Puhepaketin puhelimeen saa 8000:lla kuussa.
Maitolitra maksaa 170 kruunua, puolikiloa juotavaa kahvia 600 kruunua ja nakkipaketti 580. Oluttölkki viinakaupassa 360 kruunua ja iso tuoppi kapakassa tonnin. Vanhan auton vakuutusmaksu, perus, on 100 tonnia vuodessa ja autovero pikkuisen alle. Kohtuullinen pesukone maksaa 100 tonnia ja kahvinkeitin 20. Kymmenen vuotta vanha Toyatan Avensis maksaa miljoonan. Ja viikko Kanarian saarilla 200 tuhatta pariskunnalta.

Kivimunia kotikuntani keskustasta

Lista on sekava, mutta on tarkoitus antaa kuva siitä mitä palkallasi saat. Pidät sillä elämää yllä, maksat vuoran ja muut pakolliset, mutta toivot ettei pesukone ja auton pakoputki hajoa samassa tai edes peräkkäisinä kuukausina.

Minä painan töitä kuin hullu, viimeviikon saldo viideltä päivältä 75 tuntia. Palkka on sopimuspohjainen, saan "ikälisää" vanhoista ravintola-alan duuneista, jonkinmoisesta vuoropäälikön vastuusta ja hoidan muun työnohella jonkun verran myynti- ja varauskantaa. Mun tunti on yli 600 ISK:a kalliimpi kuin "rivitarjoilijan". En osta vaatteita, enkä juo. Syön suklaata ja ostan pitkin hampain tupakkaa. Unelmoin tilanteesta, että voisin laittaa sen 1250 kruunua päivässsä johonkin muuhun kuin siniseen Cameli toppaan. Saan raavittua kokoon kesäkuukausina burnoutin rajamailla 500 tuhatta taskuun kuukaudessa. Maksan lainaa pankkiin reilun 100 tonnia talosta.
Mutta jos olet vieläkin velkaa valtiolle, palkastasi voidaan napata 75 prosenttia ennen veroja ulosmittausta. Jos hommaat vuotavat suonikohjut kiusakseksi, niin kuin minä, joudut maksamaan 100 tonnia omavastuuta hoidosta. Yhden hampaan poisto maksaa 50 tuhatta, kunnallisella hammaslääkärillä. Vero prosenttini on 47,5 kesäkuukaudet, tytot maksavat puolet pienemmistä kuukausituloista 22 prosenttia.

Yhteenvetona, jos olet valmis painamaan hommia hulluna, saat kivan toimeentulon. Pitää vain toivoa, ettei satu mitään. Hoitaa asiansa, ettei joudu ulosmittauksen piiriin ja pysyä terveenä. JA toivoa, että hallitus tekee oikeita päätöksiä. Vuoden alussa päätettiin viisaasti nostaa kirjojen arvonlisäveroa ja laskea televisioiden. Tyhmä kansa on helppo ohjailla, kirjoitti joku viisas asiasta nettilehdessä.

Uusi, vanha duuni

Se alkoi, viikko sitten maanantaina. Vedin turvakengät jalkaan, merinovillaa alle ja työhaalarit päälle. Kuontalo pipon alle piiloon ja kohti Breiðdalsvikiä.

Pomo on työkaverini mies hotellilta. En ollut vaivautunut kyselemään tulevasta työnkuvastani oikeastaan yhtään mitää. Olin vain laskenut, että muutamakin tunti päivässä riittää kattamaan lainanlyhennyksen talosta. Olin vain enemmän kuin riemuissani mahdollisuudesta jatkaa asumista kotona. Pahasti häämöttävä reissutyösyksy oli haudattu.

Maksan peittelyä

Kalatehdas ei ole edes kalatehdas. Meillä on tasan kaksi laivaa, jotka luovuttavat kalaa. Suolistusta on pahimillaan 8 tuntia kerralla, mutta yleensä kahdesta neljään tuntiin. Kannattaa tosiaan yrittää parhaansa, palkka tulee per tonni. Loppuajat, tai oikeastaan niin paljon kun jaksaa ja ehtii "trekataan".

Niitä pönttöjä siimoineen ja pussillinen trekkejä

Puolivalmiita

Mun tekele

Puretaan pitkiä siimoja säkeistä tai pöntöistä metallistatiiviin, josta sitten veneessä oleva kone ne syötittää automaattisesti. Homma on urakkaluonteista, mutta kiitos vuosia sitten saamastani opista entisessä kotikylässäni Norjassa, on siimankäsittely tuttua. Reilu viisi sataa koukkua menee trekkiin paraimmillaan neljässäkymmenessä minuutissa ja huonoimmillankin tunnissa. Kaikkinensa, palkka on lähtökohtaisesti huonompi kuin kesällä hotellissa, mutta käytännössä pystyn tienemaan 8 tunnin trekkaamisella sen minkä kahdessatoista tunnissa palvelmalla turisteja.

Meidän täysin manuaalinen suolistuspenkki

Mielenkiintoinen ja hyvä systeemi. Vuokrakarrit.

Se vanha romu, nimikin kertoo kaiken, Hyster

Sunnuntaina jouduin tai pääsin verestämään vähäisiä trukinajotaitojani. Olimme kolme viimeksi tullutta keskenämme. Kello 10 aamulla ja rekka tulossa hakemaan kalat kello kaksi iltapäivällä. Ei ollut paljon veihtoehtoja. Jestas, kun vanhaa jännitti. En edes tiedä miksi. Hommana oli vain kipata penkkiin kalaa karri kerrallaan, vaihtaa karria linjan alle ja heitellä jäitä sopivasti väliin ja päälle. Pinota valmiit kalat koon mukaan ja ajaa jäitä sisälle. Trukki on vanha kuin mikä, täysin jarruton ja piikit liian lyhyet. Pysäyttäminen tapahtuu vain laittamalla pakki päälle eteenpäin liikkuessa. Karrin on oltava täysin suorassa kipatessa tai se putoaa. Hiki tuli pelkästä jännittämisestä. Mutta menihän se, kalat oli valmiina. Ainoa moka oli, kun meinasin ja aloitinkin kippaamaan koljaa kesken turskan suolistamisen.
Minä, joka olen aina ollut enemmän kuin surkea veitsen kanssa, olen hitaasti opetellut sitä "kalastajan" tyyliä; ruokatorvi poikki, maha auki ja veitsi kädessä sisälmykset ulos, maksa erikseen. Päätä ei siis tervitse leikata, mikä varmaan mut pelastaakin. Sitä ei tullut koskaan kunnolla opeteltua yli viiden vuoden töissä kalatehtaalla. Miksikö? No kun olen pikkuisen yli 150 senttinen hukkapätkä ja paikka missä päitä leikataan oli liian korkea. Muutamankin kerran yritin, mutta kun on kyynärpäät korvissa, katoaa voima käsistä ja tekniikan oppiminen enemmän kuin vaikeaa. Kyse kun on oikeastaan vaan tekniikasta. On ilo katsella kun 50 kiloinen sorja tyttönen katkoo päitä nopeammin kuin moni miespuolinen. Sukupuolikysymys homma ei siis ole.

Ja ettei kaikki olisi niin suloisen ihanaa, sain sunnuntaina kiusaksi harvinaisen sähäkän kusitulehduksen, eilisen karjuin ja kusin verta. Tänään täytyy käydä vaihtamassa antibiootti, nykyinen vie nahat sormista, ei sovi mulle. Että vituttaa ja kusettaa just nyt ja on huono omatunto olla pois töistä. Lorvikatari ei vituttais, sen osais itselleen perustella.
Kiitos ja anteeks.

Hamraborg, Tahdotko sina ottaa tuon naisen puolisoksesi? Tahdon!

Niin. Siita tuli muutakin kuin vuokrattu koti muutamaksi kuukaudeksi.
Siita tuli projekti.
Tanaan kavin kirjoittamassa loput nimet paperiin, siirtamassa viimeisetkin roposet entisen omistajan ja kiinteistovalittajan tilille. Nyt odottelen muutaman paivan lainhuudatustodistusta.
Vajaa kolme kuukautta taalla oloa takana ja olen nainut pankin muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.
Haalinut lahes nelja sataa neliota vanhaa koulua/kylataloa sarakseni.
Miksi? Koska jossain ihmisen pitaa asua, enka halunnut muuttaa minnekaan muualle. Asumisesta pitaa maksaa ja nailla suhteettomilla vuokrahinnoilla on puolet halvempaa ruokkia pankkia, kuin vuokranantajaa.
Ja ajatus tuntui hyvalta, yhta hyvalta kuin syöksya tuon miehen peraan, jonka kanssa taman projektin jaan.

Niin, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, olen ensikesana osapaivainen matkailuyrittaja. Talo on toiminut vuoden -63 jalkeen peruskouluna, kylatalona, puhelinjakamona, joogakeskuksena, lasten kesasiirtolana ja hotelli-ravintolana. Lahes sataneliöta vanhaa liikuntasalia olohuoneena, nelja vessaa, kaksi kylpparia ja seitseman makuuhuonetta. Ajatus olisi osapaivaisesti tarjota simppelia majoitusta aamupalalla. Talossa on vermeet vaikka sadan ihmisen ruokkimiseen edellisen hotelliyrittajan jaljilta, mutta mina luotan kuitenkin palkansaajana pysyttelevan huolettomuuteen. En edes kuvittele itseani elattavani petaamalla sankyja ja sekoittamalla skyria omassa kodissa.

Toita talossa on saman verran odottamassa kuin neliota, on ulkorappauksen korjaamista ja maalaamista, salaojitusta ja ulkoseinan eristamista, maalaamista sisalla, uuden lattiapinnoitteen tarvetta. Porakaivo pitaisi teetattaa, uusia isompi paskatankki, muutama ikkuna taytyy uusia ja ei uusi ulkoovikaan haittaisi talven tuiskuissa.
Mieli unelmoi keittiön siirtamisesta pienemman olohuoneen paikalle, vanhan keittiön valjastamista henkilökohtaiseksi kylpykeskukseksi. Uima-allas houkuttaisi.

Tekstista puuttuu suomalaiset ææ:t, olen yövuorossa työkoneella. Painoin ensimmaiset nelja tuntia ilman tauon taukoa. Nyt on kuivakamppeet yli 100 hengen aamiasta varten pöydalla, enaa taytyy keittaa kahvia, nostella kylmasta ruuat pöydalle, keittaa puuro, soittaa 40 puhelin heratysta, paistaa leivat.... Ja ajaa kotiin, omaan kotiin.

Viela ei ymmarra kokanaisuutta, mutta ilo kuplii jossain rintalastan takana.

Se oli toisen kerran elamassa rakkautta ensisilmayksella, Hamraborg Saatana!

Töitä hotellissa, mies merellä ja aurinkoa

Naapurin pukit, pysähdyin, avasin ikkunan ja pukki ihmetteli musiikkimakuani

Pukki yhdellä sarvella, paljon enemmän minun makuuni ;)

Nyt alkoi töissä yövahdit. Meidän toinen yövahti sai potkut viime viikolla ja pomo päätti täyttää toisen yövahdin viikkovapaat meidän tarjoilijoiden tunneilla. Kuudesta kymmeneen kyypataan Ala Cartea ja buffettia ja yö pestään ravintola, keittiö, leipomo, kylmiöt, kabinetti, pestään pyykkiä ja laitetaan aamupala pöytään. Ei mikään mahdoton, mutta ihan työn täyteinen yö. Ainoa ongelma on vain, kun kroppa ei taivu enää päivällä nukkumiseen. Kaksi yövuoroa takana tällä viikolla ja unisaldo alle 9 tuntia sunnuntain jälkeen. Ajelin tänä aamuna kotiin, vauhtia noin kuusikymmentä. En olisi osannut sanoa omaa henkilötunnustani suomeksi. Väsymyksen mittari on kieli. Kun pää on unenpuutteesta puhki, en pysty kääntämään vieraskielistä ajatusta suomeksi, en millään.

Muista kääntyä tästä pihaan, kun poikkeat kahville

Mies tekee viimeisiä vuoroja nykyisellä aluksella, laiva on myyty ja lähtee uudella omistajalle viimeinen päivä. Lisää paineita kalastamiseen toi vielä kuntakiintiö. Laiva saa käytännössä luovuttaa saalista kuun loppuun niin paljon kuin haluaa.
Jonni tuli eilen kotiin puoli tuntia ennen kuin minä lähdin, 76 tuntia töitä takana ja neljät alta tunnin päikkärit takana. Mättäsin pöytään tuoreet karjalanpiirakat munavoilla ja sovimme aamiastreffit puolikahdeksaksi, sänkyyn. Suunnitelma oli lähteä tänään iltapäivällä, kun tuuli aamusta laantuu, yli 50 merimailin päähän tekemään pitkä merireissu.

Perjantain kuutamotreffit murun kanssa

Kaksi tuntia myöhemmin Jonni soitti, laivan omistaja oli määrännyt laivan ulos kahdelta yöllä, huolimatta myrskystä. Jonni poikkesi ilahduttamassa yövuoroani kahvikupillisella. Meinas tulla itku, näkee ettei toinen jaksaisi pitää silmiään auki ja merelle on lähdettävä. Joskus toivoisi, että kalastajilla olisi jonkinlainen "piirturisysteemi". On täysin epäinhimillistä ja hengenvaarallista pakottaa miehistö ilman minkäälaista leposysteemiä tekemään yli vuorokauden reissuja. Mutta näin on aina ollut ja tulee varmaan olemaan, jollei kelpaa, aina voi hypätä reelingin yli laiturilla ja jäädä siihen.

Kuunsilta Djupivoguriin

Roikuin hereillä aamuun asti sunnuntaina, yritin nukkua päivän yövuoroa varten, mutta alta kolmen tunnin olin pystyssä ja siirsin leirini terassille. Bikinit päällä etsin naapurustosta karannutta koiraamme, makasin viltillä ja pesin pyykkiä urakalla. Ja tietysti, poltin sitten nahkani ja oikein kunnolla, kun laskin etten ole palanut Egyptissä, Kuubassa enkä muuallakaan, niin en sitten Islannissa ainakaan. Pomo meinasi kuolla nauruun kun ilmestyin iltavuoroon keitetyn ravun värisine nuppeineni ja käsivarsineni. Kihelmöivä mahanahka ja rinta jäi omaksi tiedoksi.

Lauantain reissulta rantaan 

Maanantaille on varattu koiralla aika pallien poistoon, herra oli käyttänyt pakotuntinsa hätistelemällä ja nylkyttämällä parinkin naapurin lampaita. Tuomio oli julma, mutta oikeudenmukainen. Seuraavan kerran koiran tehdessä saman, farmari ampuu ja ilmoittaa mistä saa tulla ruumiin hakemaan. Ei ylennä mieltä, mutta ymmärrän. Kun meidän idiootti vaarantaa toimeentulon, on kyyti kylmää. Kävin tänään hakemassa osan juoksunaru vermeistä, huomenna loput. Tiistaina ei varmaan Adolfia enää paneta kroonisesti. Enkä me kaikki jäädään henkiin tästäkin.

Adof the karkaava idiot

No ettei sitten elämä menis helpoksi, kävelin pomon kanssa päin heiluriovessa eilen kantamus täynnä tuoppeja, nimettömän pää jäi tuoppiletkan ja oven väliin. Kävin lääkärissä, huomenna röntgeniin varmistaan epäilty murtuma. No hyvä puoli, tulipahan vastapainoksi eilen kanniskeltua prikkaa oikeassa kädessä.

Rantsua

 

Viimepäivien hehkutus on ollut kaukana, mutta koko ajan lähenevä Suomen viikko elokuussa. Lentoliput on tilattu jo monta kuukautta sitten, mutta nyt on napattu päivä Tallinnassa-paketti. Sovittu tätiltä mökki lainaan, yhdet grillaukset Tampereen kupeessa, Kummipojan rippijuhlamuistaminen ja parit kahvittelut. Hassua, kun saan viedä tällä kertaa mukanani yhden Suomenreissu-noviisin, on oma into kotimaassa käymiseen kovassa kurssissa.

"Koska se blogilörina on valmis, anna ruokaa ja päästä ulos"

Nyt kaivan sulkaalevyn, Nip/Tuck-dvdboxin ja läppärin sänkyyn ja toivon että uni korjaa ennen puoltayötä. Röntgeniin on yli 2 tunnin ajomataka aamusta.

"Jos tulen kylkeen kiinni, nopeuttaako se?"

Viikko Islantia

Koti

Viikko sitten tiistaina tilanne näytti tältä:

Tavarat sisällä

Maanantaina nukuin pommiin ja tilanne kodissa ei näyttänyt ihan niin pahalta kuin se näytti viikko sitten, mutta tosiasiassa, pommin selvittelin eilen illalla puolenyön jo uhkaillessa ovella. Levitin vaatteet makuuhuoneen lattialle, viikkasin, valkkasin laukullisen mukaani.
Tilanne näytti tältä, kun saavuin 280 km työmatkan Mývatnille:

Uusi kotini on vanha koulu, hotellinakin joskus toiminut. Laitoskeittiö, kaasuhelloineen ja uunineenkin. 7 makuuhuonetta, vanha liikuntasali olohuoneena, ruokailuhuone baaritiskeineen, portaikkoja, umpikujia,  sauna (miniatyyri, pisteet suomalaisesta kiukaasta ja löylyistä), vessoja komppanialle, pari kylppäriä. Rehellisesti, eksyin vielä eilen illallakin tavaroitani purkiessani.
Todellesuudessa, järjetön meille kahdelle reissutyöläiselle, mutta niin ihana. Takuita vain talossa asumiseen ei ole kuin elokuun loppuun, vuokrasopimusta Ukkokullallani jäljellä siihen asti ja sitten alkaa talon agressiivinen myynti.

Lasku uuteen elämään meni pehmeästi, sain sen parhaan ystäväni Norjasta mukaan reissuun. Meni siis totuttelu taloon, maisemaan, mieheen ja moneen muuhun helposti. Mies kokkasi ja me tytöt syötiin, lammasta viuluna, hangkjöttinä (lampaanpaskalla savusttuna ja suolaisena), hevosta, poroa ja kyyhkystä. Metsästäjä hemmotteli ja kaiveli satojen litrojen pakastimia mielellään.

On outoa, mutta sitäkin ihanempaa. Yli vuosi vuoristorataa takana tuon miehen kanssa, rakkautta ja epätoivoa ja luovuttamistakin on vuoteen mahtunut, mutta silti. Minä olin jo ihan varma, ettei mahdollisuutta tule koskaan. Että elämät on rakennettu tahoilleen niin, ettei ole voimaan aloittaa alusta. Olin väärässä, onneksi.

Mun

Mutta mikään ei kestä ikuisesti, maanantai-aamuna pakkasin auton ja lähdin töihin. Nyt välimatkaa on muutama tunti, mutta mahdollisuus jokapäiväiseen yhdessä asumiseen vasta siintää tulevaisuudessa. Minä kielitaidoton paskaduunari juoksen toistaiseksi niiden töiden perässä jota satun saamaan. Mutta silti. Olen onnellinen, mitä sä luulit.

Paikallista cowboy elämää, kun pollet on karkuteilla, ohjaillaan maasturilla.

 

Islanti, vihdoinkin

Kuva uuden kodin terassilta

Lautta kolahti rantaan aamulla. Auton tullaus meni vesisateessa täyttämällä yksi paperi ja tarralla ikkunaan. Mutta muuttokuorman tarkastus oli sitten toinen juttu. Purkivat autoa mutteivat pakaaseja oikein urakalla. Tuli ajettua puoli vahingossa 20 km sulki olevaa vuoristotietä.

Se mikä kolahti... rantaaan.

Nyt on tavarat levitetty ainakin uuden kodin eteiseen, keittiöön ja olehuoneeseen.
Syöty lammasta, juotu punaviiniä ja purettu ikävää.
Palaan asiaan kun ymmärrän, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa.

Noin puolet muuttokuormasta

Matkasuunnitelma vol. 1

30.4 Keskiviikko, Vappuaatto  
   
Lähtö. Strengelvåg ja kyydissä rakas ystävä.   Tavoitteena ajaa 720 km ja reilu 9 tuntia pysähdyksineen. Yöpyä Luleåssa, josta toivottavasti viimeistään saan kesärenkaat alle.
Yöpyminen tapahtuu jossain matkalle osuvassa hotelli/motellissa tai sitten auton etupenkillä
sopivassa mykkyrässä kaatuvan selkänojan turvin. En varaile enkä suunnittele majoituksia,
koska en edes itse jaksa uskoa, että etukäteisaikataulu pitää.

Strengelvåg

Luleå

1.5 Torstai, Vapunpäivä

Matka jatkuu aamusta, toivottavasti. Tarkoituksena ajaa rantatietä Tukholmaan saakka 900 kilometriä ja reipas 10 tuntia rattirupeamaa. Yöpyä tuttavien luona ja ehkä nauttia se kunnon illallinen, jos siltä tuntuu. Ja jos kaikki menee nappiin, tavata yksi Ihminen Isolla Iillä monen vuoden jälkeen. Viimeksi tavattiin hautajaisissa. Äidin.

Tukholma

2.5 Perjantai

Nyt ei ole kiire, ajosuunnitelma antaisi mahkut vaikka nukkua pitkään. Etappina Göteborg. Koska matkaa on vain 470 km ja lautta Fredrikshavniin lähtee vasta 00.30 yöllä, on ajopäivistä leppoisin tiedossa JOS matkaan ei ole tullut mutkia. Ja ajatuksena olisi vielä ostaa kylmälaukkuun perusselviytymispakkaus suomalaisia elintarvikkeita. Ilta siis toivottavasti hengailaan ja torkutaan sataman lähellä lauttaa odotellessa.

Göteborg

3.5 Lauantai

Lautan pitäisi kolahtaa Fredrikshavnin kaijaan kello 04.00 aamuyöstä. Matkaa viimeiseen etappiin ajaen on 50 km. Hirsthalsissa siis ollaan aamuvarhaisella, jossa sitten jatketaan sen yön repaileisia unia etupenkkimajoituksessa jossain huoltoaseman pihalla mistä saa aamulla kahvia ja pestä hampaat.
Smyrillinen konttori aukeaa kello 12.00 ja lossaus autoille 13.00. Kello 15.00 irtoaa köydet ja on aika etsiä hytti.

Frekrikshavn

M/S Norrena

4.5 Sunnuntai

Ollaan merenaavalla, ei satamaa. Ohjelmana ehkä käydä tutustumassa laivan saunaan ja tax-free valikoimaan.

5.5 Maanantai 

Kello 05.00 Färsaarten aikaa ollaan, ylläriylläri, Färsaarilla, Torshavnissa. Aikaa käydä pikavisiitillä saarella on 12.30 pitäää olla takaisin laivassa,  jos puolentoista tunnin sääntö ennen lähtöä pitää kutinsa. Mielenkiintoinen katkos meri(sairaus)matkalle ja kai sitä näkee edes pätkän maisemaa, saa napattua parit kuvat blogiin ja ehkä kupin kahvia. Ja lähetettyä postikortteja niille, jotka osaa vielä etanapostia arvostaa. (Siis jos haluat kortin, laita osoite emailiin, en lupaa, mutta yritän)

Torshavn

6.5 Tiistai

Kello 09.00 Islannin aikaa rantaudumme Itä-Islannin isoimpaan satamakaupunkiin Seyðisfjörður:iin.
Muodollisuutena ilmoittaa auto tullille ja ainakin sähköpostitse saamani tiedon mukaan vuosi aikaa ajella ilman veroseuraamuksia.
Mutta mihin sitten matka jatkuu Islannin kamaralla, sitä ei vielä tiedä. Ystäväni viettää viikon Islannissa, mutta mua kutsuu työt 10. päivä, mutta onneksi aikaisintaan. Työnantajalle sopi, että soittelen vielä rantauduttuani ja tuumitaan tarkka päivä silloin.

Seyðisfjörður

Kuvat kopsasi laiska wikipediasta

Olen onnellinen

mitä sä luulit?

https://www.youtube.com/watch?v=scBcbh8I9e4

Kävin taas, Islannissa.
Rakastumassa vähän lisää, mieheen ja niin maahan. Ja siihen niin herttaiseen pääkaupunkiin, pikkukatuineen.
Viikko sitten tiistaina pakkasin matkalaukkuun hyvin vähän vaatteita, repun täyteen elektroniikkaa ja sydämen täyteen odotusta.
Ensimmäiset treffit uusvanhan miesystävän kanssa lähes kuuteen kuukauteen.
Minä yritin, oikeasti. Repiä itseni irti, mutta ei se antanut periksi. Kun minulta loppui usko yhteiseen tulevaisuuteen, se toinen löysi uskoa ja viimeinkin tahtoa tehdä meille sitä sileää tietä.

Lentokeli on jäätävä, mennen tullen

Niin, tiistaina olin puolilta päivin Keflavikin kentällä, yksi mahdollinen työnantajakokelas pari kävi hakemassa kentältä, kävimme syömässä, toimistolla ja tutustuimme kalustoon. Sain vielä kyydin Grettisgatalle, ihkuun, jo monesti käytettyyn huoneistohotelliin.
Olin vähän epävarma. Edellisviikon torstain puhelu oli viimeinen ja ihmettelin oikeasti, etten saanut edes syntymäpäiväonnittelusoittoa vaikka luvattiin.
Purin kuitenkin tavarani ja kävin suihkussa, enkä antanut itseni soittaa, ennen kuin olin hoidellut aamupalatarpeet kaupasta jääkaappiin, kuivatellut hiuksiani ilman kuivainta.
Soitin puoli seitsemän jälkeen sydän kurkussa. Yritin psyykata itseäni tilanteeseen, että kaikki odotukseni yhteisistä päivistä katoaisivat selitykseen, joka tuskin lämmittäisi.
Mutta, mies oli juuri siellä missä pitikin, parhaan ystävämme sohvalla ja ihmetellytkin jo, mihin olin jäänyt. Mies varoitti olevansa frankensteinin hirviön näköinen ja ohitin kommentin ajatuksella, merellä tauotta ja unetta räytyneestä kipparista.
Pakkasin reppuun tuliaiseväät ja kävelin bussille.

Mielelläni olisin murun vienyt lääkäriin, mutta miehet!

Vastassa todellakin oli se epänormaali, molemmat silmät umpeen muurautuneina, silmänvalkuaiset verta täynnä ja ohimolta pari palaa lihaa poissa. Lauantainen viimeinen merireissu oli päättynyt yhden herran todelliseen pimahtamiseen ja vyönsoljella varustetulla nyrkillä nukkuvan pieksemiseen. Mutta muruseni positiiviseen tapaan, löytyi asiasta se kultainenkin reuna. Mies naureskeli omaavansa suht tukevan otteen varustajan palleista, kun olihan hullupää kuitekin kyseisin herran veli. Ja toinen positiivinen puoli oli se, ettei ylimääräisestä vapaasta ollut tarvinnut keskustella sen enempää, työnantaja oli jopa sanonut, että ota vapaata niin paljon kun tarvit, laiva joutaisi odottaa muruseni kipparointia.

Huomaa kilven toivoautomaatti-tunnus

Se paras ystävämme kokkasi, lampaansydäntä ja "hevoskäristystä". Lampaan sydän jäi maistamatta, ei vaan pystynyt vaikka pitänyt kai olisi.

Hyppäsimme taksiin muutaman tunnin päästä ja pulputimme ja purimme ikävää aamuun asti, sammuimme tod.näk kesken lauseen joskus aamupäivällä. Heräsimme jatkamaan jo parin tunnin päästä siihen mihin jäimme. Kävimme kaupassa ja kävelyllä.
Mies kokkasi ja minä hoidin tiskit, kävimme kaikkea läpi puolelta vuodelta. Niitä ikäviäkin, kerroin kaiken olennaisen epätoivoisesta irrottautumisestanikin, siitä toisesta miehestäkin.
Kävimme läpi suunnitelmia, unelmia, toiveita ja realiteettäjä kaikki ne lähes kuusi vuorokautta.
Päivät lauantai-aamuun asti käytimme itsekkäästi lähes keskenämme, emmekä käyneet kuin pyörähtämässä kyläpaikassa ja minä kävelemässä muutaman työhaastattelun läpi.

Hevosta, nam!

Lauantain varasin itselleni, mies lähti sen parhaan ystävän kanssa hitsaamaan autoa ja minä lähdin kaupungille ja satamaan aurinkoon. Ostelemaan pikkutuliaisia kotiin ja ruokaa illallisella, jonka olin päättänyt laittaa. Mies saapui illan suussa ja söi viritelmäni karjalanpaistista ainakin päällepäin hyvällä ruokahalulla.

Sunnuntai-aamu tuli liian pian ja vähillä unilla. Kun heittelin alta kahden tunnin unien jälkeen loput tavarat laukkuun ja mies saattoi minut lentokenttäbussiin, lähdin ensimmäisen kerran Islannista itkemättä.

Kotimatka takkusi, kun juuri ehdin hehkuttaa välilaskuni kutistumista tunnilla Gardemoenissa, kiitos norjalaisen kesäajan, sain puhelimeeni viestin peruutetusta lennostani ja siirrostani illan viimeiseen koneeseen. Sitten sainkin lähes kymmenkunta viestiä, portin vaihdosta ja siirrosta aina kymmenellä minuutilla myöhemmäksi ja kun vihdoin viimein reilua tuntia ennen koneen lähtöä seisoin kamalassa turvatarkastus jonossa, sydämeni meinasi pysähtyä, kun viesti ilmoitti lennon aikaistamisesta ja portin rukkaamisesta sinne viimeiseen nurkkaan. Kun paiskoin tavarani kasaan, ensimmäinen asia mitä kuulin olin nimeni ja ehdottomasti viimeisen kuulutuksen lennolle varoituksineen portin sulkemisesta. Ehdin juoksemalla ja pysähtymällä kolmeksi sekunniksi Norwegianin tiskille huikkaamalla pyynnön soittaa portille, että olin matkalla..

Joskus olisin kaivannut koneessa nenäliinaa, samalla tekstillä.

Mutta mitä nyt?

Minä uskon ja luotan, että vihdoinkin vastukset matkalta ovat voitettavissa. Uskon myös, että kivikkoinen tie tähän pisteeseen on näyttänyt ja opettanut meille molemmille kuinka harvinaista ja arvokasta löysimme toisistamme sillä hetkellä kun siihen ei ollut oikeutta ja niin moni siinä kärsi ja loukkaantui.

Tämä kaikki välillämme on vaikuttanut niin moneen ihmiseen, että välillä syyllisyydentunne meinaa murtaa. En tiedä riittävätkö kahden kädenkään sormet laskemaan kuinka monta ihmistä on ohitettu ennen tätä pistettä.

"Olisimpa itseni antanut olla onnellinen" on syöpäpotilaan jos toisenkin suusta kuultu lause, kun päivät on laskettu.

Minä taltutan välillä soimaavaa omaatuntoani äitini perinnöllä.

Viimeisenä seisoo se rakkaus.


Niin, 29 päivää lähtöön....

Norjalaista monopolia ja huonoa aasiakaspalvelua

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Hurtigruten saa haistaa sen pitkän ja painua sinne minne aurinko ei paista. Todella työlään yhteydenottorumban saldo oli mistään mitään tietämätön palvelu puhelimessa.
Olisin tosiaan ollut vailla lauttapaikkaa vain autolleni lautassa joka kuljettaa myös matkustajia. Ja näiden alusten aikataulut ovat helposti tarkastettavissa netistä ja liputkin ostettavissa onlinena, jos olet matkustamassa itse, auton kanssa tai sitten ilman.
Tarkastin aikataulut itse jo aikaa sitten ja laskin, että kun laitan auton maanantaina kello 13.00 Sortlandista, on auto perillä ja minä vastassa torstaina kello 14.30 Bergenissä. Mutta ei, aasi palvelija väitti puhelimessa kiven kovaan, että auto on tässä tapauksessa vasta perjantaina Bergenissä. Ei sitten selvinnyt, että vedetäänkö autoani 10 km pitkän vaijerin perässä vai miten se on mahdollista.
En jaksanut vängätä, sanoin, että sitten täytyy lähettää auto sunnuntaina.
Selvä, mutta koska viikonloppuisin ei ole konttoria auki, pitää auto tuoda jo perjantaina ennen puolta neljää.
Mutta sitten se hinta.... 10500 norjan kruunua!!!!!! MITÄ V*****A! 1250 EUROA!!!
Jos matkustat itse laivassa, kaksi henkeä, auto ja hytti, hinta on noin 800 euroa.
Ja kun tosiaan tämän jälkeen olisi vielä jäänyt taivallettavaksi puolivuorokautta lautalla Tanskaan.

Ja kun ajattelee, että minä, auto, hytti ja aamupalat Hirtshalsista Färsaarten kautta Seydisfjorduriin maksaa 300 euroa, niin jossain on pakko olla sitä monopoliaseman luomaa ilmaa hinnassa. 

Sen huonon firman reitti

Minä. En. Ikinä. Käytä. Tuon. Firman. Palveluja. Piste.

Minä tyttö hyppään Hyundain puikkoihin vapunaattoaamuna ja ajelen Saltfjelletin ja Keski-Ruotsin kautta Göteborgiin ja lauttailen Fredrikshavniin. Noin 1900 km ja pari tankkiä löpöä.

Kova ajomatka, mutta on sitä pahempiakin nähty.

Niin ja vielä, olin niin järkyttynyt hinnasta, enkä siihen hätään keksinyt mitään, olin nielaisemassa jo tuon hinnan, mutta onneksi paikan varaaminen ei onnistunut ainakaan tämän vuoden asiakaspalvelijan kanssa ja hän lupasi soittaa, kun varaus on tehtävissä. No, siitä on huomenna viikko, eikä mulle ole soiteltu. Että tämäkin vielä, sinänsä haittaa, kun mitään rahtipaikkaa tarvikkaan enää, mutta kuvastaa hyvin toimintaa.

Edit: Varovaisuus muuten kannatti, sijoitin kaikkiin lippuihin muutaman kymmenen euroa peruutusturvaan ja peruin onnistuneesti lautan Hirlshalsiin ja lennon Bergeniin.
 

Sumuinen kuva, sumuiselta kuvaajalta, krapula.com

Sitten toinen juttu. Laiton Islannin tulliin sähköpostia tortaiyönä, kyselin miten pitää toimia, kun saavun ulkolaisen auton kanssa. Sain todella selkeän ja kattavan vastauksen perjantaiaamuna:

Good day

Yes if you bring your car to Iceland with the Ferry Norana  to Seydisfjordur

Then you ask the customs there to give  you  „  Temporary duty free driving permit „   for some months

Then you can have a copy of the registration certificate to show

Then you fill in a small form there with mostly information regarding the car , serialnumber, type, make , color and etc

And your name and .........

Later on if you are finally living in Iceland then you get in contact with the customs in order to get a value of the car and estimate the customs duties

Best regards

Tryggvi

Customs office

Reykjavik

Työlookia