Kotona ja arki alkaa

Ex-anoppi on haudattu, Suomessa on siis käyty.
Hautajaiset otti koville, oltiin sovittu, että hoidan valokuvauksen ja hoidinhan minä. Mutta täytyy myöntää, että oli hetkiä ettei meinannut tulla kuvaamisesta mitään. Enkä oikeastaan jaksa enkä pysty miettimään kuolemaa nyt ollenkaan. Se kun tuntuu liippaavan läheltä puolelta jos toiselta juuri nyt.

Neljä puoli viikkoa lähtöön, puhuin tänään pomon kanssa asian selväksi. Olin toki jo alkukesästä varoitellut ja sopinut alustavasti olevani muualla syksyllä, mutta varmistelin päivät ja käytiin läpi vähän käytönnön asiota. Jäi vähän tunne, ettei pomo ihan kauheesti ihastunut nimenomaisesta Islantiin lähdöstä, mutta liekö toisaalta ihme. Pomo kun tietää, että meikäläisen sydän on sykkinyt islantilaiselle sydämelle, että liekö pelkää etten kotiudukkaan enää ja sopimuksemme vuoden vaihteen omiin töihin palaamisesta epäilyttää miestä. No sehän nähdään, pitää tapahtua ihme, että siirtäisin kotini tästä tuppukylästä 10 kilometriä kauemmaksi, meillä on vielä aika monta juttua kesken tämän maiseman kanssa.

Sinipallas alkoi virallisesti eilen ja laivoja oli ulkona muutama, huonoja saaliita, mutta kala on isoa. Koukuttajia tällä hetkellä kymmenkunta. Kaikki käytännössä olleet aikaisemmin, eli helppoa kun heinän teko. Huomenna alkaa jäitten polttelu, eli yrittää keksiä jotain tekemista 7,5 tunniksi. Juurikin tästä syystä Islanti kutsuu...

Niin, lukulaite saapui eilen. Sain sen synkronoitua puhelimeni kanssa heittämällä. Mutta oliko ihme, kun tietoisesti valitsin saman merkkisen ja samalla käyttiksellä toimivan tabletin juurikin tästä syystä. Jatkoin yhden kirjan lukemista laitteella, jonka olin aloittanut puhelimella Suomen reissulla.

Ehdottomat plussat tässä vaiheessa:
Ei tarvitse erillistä lukuvaloa, näytön valo ja kontrasti on portaattomasti säädettävissä hyvin helposti, pari klikkausta alapalkkiin ja säätö on käsillä.
Laitteessa nippu kirjoja mukana koko ajan.
Koko, hiukan yli 9 tuumaa ja on todella lähelle normaalin kirjan sivun kokoa pystyasennossa
Englannin kielisissä kirjoissa todella runsas valikoima
Miinukset:
Suomalaisten kirjojen saatavuus mielestäni vielä aika rajallinen.
E-kirjojen kallis hinta. paperi kirja uutuutena saman hintainen.
Puuttuu perinteisen kirjan fiilis, luonnollisesti.

Tablettini on Sony Xperia S
Valitsin kyseisein laitteen kahdesta syystä, käytössä puhelimena Sony Xperia Z ja tabletti on vesitiivis.

Kaikki katoaa

Yhtenä kauniina päivänä, kaikki se mitä pidit varmana ja itsestäänselvyytenä saattaa olla mennyttä. Joku maisema on viimeistä kertaa silmiesi edessä. Teet asioita viimeistä kertaa. Elä niin kuin eläisit viimeistä päivääsi. Muuten tulee itku, helvetin katkera. Ja muista, ne eivät ole pelkästään vanhoja ja sairaita, joiden aika loppuu. :(

Yökukkumista

Tulin hetki sitten kotiin, valvoin aamu kymmeneen eilen ja nukuin puoli kahteen. Siihen asti, kun eksä soitteli kanalaneristystalkoisiin. Laitettiin kolmen kimpassa tuulensuojalevyt seiniin, tai pojat laittoi, minä leikkasin levyjä ja väkästelin muninta tai nukkumapaikkoja kanoille. 4 munaa tänään, kuusi kanaa, eli kokoajan ihanne muna per kana, lähenee. Saatiin levyt seinään, ruokaa ja minä pääsin saunaan ystävättereni kanssa. Puoli neljään vielä istuttiin porukalla velipojan sohvalla, kahvia ja tupakkaa ketjussa ja kuolattiin ihanaa Jason Stathamia telkkarista. 

Aamulla labraan, iltapäivällä lääkäriin ja sitten alkaa matka Suomeen. Noin 15 tuntia ajoa ja ollaan eksän kotipaikalla. Saunaa, suomalaista grillimakkaraa ja unta aitassa. Keskiviikkoaamuna Kuopion kautta omille kotikylille. Torstai-iltana tai perjantai-aamuna takaisin Savoon. Passihakemus perjantainta Varkaudessa ja lauantai-aamuna hautajaiset ja kotimatkalle sunnuntaina aamuyöstä.
Maanantai-aamuna alkaa työt.

Jos hyvin käy, niin perjantaina kokeillaan muikkuverkkoja

Sama pää kesät talvet

Mulla on oikeesti mennyt muisti. Aikaisemmin ei ollut mitään ongelmia pitää tärkeitä asioita ja tavaroita mielessä. Nyt on kaikki hukassa ja oli pakko hommata ihan tavallinen kalenteri. Minen muista. Miettinyt, että onko tämä iän tuomaa pelotetta, ettei tässä enää nuorruta ja siihe, että paikat ja pää pettää, on vaan valmistauduttava. Vai onko tämä jotain stressin aiheuttamaa ylikuormitusta. Mulla on ollut aikaisemmin ilmiömäinen muisti tavaroitten suhteen. Saatan muistaa jonkin parikin vuotta tallessa olleen pikku nippelin olinpaikan lonkalta. Mutta nyt on kaikki hukassa, rahapussi kerran päivään. Mihinkään ei tahdo päästä lähtemään ajoissa, kun avaimia ei löydy. Autolta saa palata monta kertaa kun jokin mukaan otettava on kuitenkin sisällä. T-u-r-h-a-u-t-t-a-v-a-a.

Kaivoin tänään kaapista vanhan ulkoisen kovelevyn, kun etsin noin sadannen kerran yhtä hukassa olevaa kameraa. Vietin oikein rattoisan pari tuntisen katsellen vanhoja kuvia. Tässä muutamia:

Täällä lumi tulee joskus yhtänä rysäyksenä. Vaikka sitten metri päivän aikana.

Yksi lokakuun myrsky

Kissankalan viimeinen irvistys

Kuubalainen rapu poseeraa

Lokin poikia

Auringonlasku

Kalatelineitä nykyisen kämpän kulmalta

Valkoinen talo, nimeltään Lille Finland.

 

 

Minä ja meritähti

Kävin iltapuhteeksi auttelemassa vt. velipoikaani suursiivouksessa. Herra on vähän huonossa kunnossa, jalka vihoittelee ja kun nyt on remontti tehty, pitää keksiä päivä kerrallaan jotain muuta. Maanantain alkaa lyhyehkö Suomen reissu, ei toki mieltä ylentävä, mutta mentävä on. No, vetäisin viimeyönä/tänään päivällä 10 tuntia unta. Että nukuttu on vihdoin.

Remottia ja rakkautta

Remontti on valmis, tai melkein. Muutama listan laitto jäi omalle väelle ja yksi ikkuna vaihtamatta uuteen. Mutta 99% saatiin valmiiksi aikarajaan, vaikka tiukkaa teki. Puoli tuntia jäi armonaikaa. Remontti oli asukkaalle yllätys, ystäväni poika halusi yllättää äitinsä puolen asunnon pintaremontilla ja kyllä me onnistuttiin. Ystäväni ilme oli näkemisen arvoinen.

Enkä kyllä lopputulosta hullumpana pidäkkään täysien amatöörien työksi. 

Muutamat kuvat alkuvaiheesta ja tänään:

Eteinen, purettu vanhat, kuvalla vasemmalla entinen kulkuaukko olohuoneeseen.

Käytävä, purettu vanhat

Eteinen, jälkeen

Käytävä, jälkeen

Viime syksyn väkästys, siis "tapetti"

Keittiösaareke myös viime syksyn satoa

Olohuoneen uusi seinä

Ja muihin aiheisiin:
Luin eilen ja tänään Panu Rajalan Lavatähti ja Kirjamies. Olen lukenut kymmenen vuotta sitten Enkeli tulessa, tarinan kuolleesta ex-vaimosta. Jälkimmäisenä mainittu on miltei unohtunut, ei ollut mikään erikoinen teos mielestäni niin kuin ei tämä uusinkaan Katri-Helenasta. Sosiaalipornoa ja kosto, jäi päälimmäiseksi ajatukseksi. Ihan viihdyttävä jopa aikaajoin. Lopputeksti vahvisti katkeruuden, joka kyllä vienosti nosteli päätään koko kirjan ajan. Jäin jopa tunne, että lukijaa sumutetaan sillä samalla kaavalla, mistä Panu K-H syytti, näennäisellä suoruudella. Rajala moittii itseäänkin sen verran, että mistään solvauksesta ei ole kyse, mutta oma kehu haisee. Olen jättänyt tarkoituksella arvostelu kirjasta lukematta, koska aihe on niin tulenarka, että en halunnut kirjalle kasata enempää painolastia, kun itse sitä lastasin Elinan tarinan ja Rajalan oman ällöttävän persoonana vuoksi.

Katsantakannasta

Mikä sanahirviö.
Remontti. 11 päivää putkeen takana, tänään melkein 14 tuntia. Onnistumisen iloa, turhautumista ja kaikkea siltä väliltä. Kun ei ole ammattilainen, eikä ole ammattilaisen taitoa tai työkaluja, on tehtävä niillä mitä on ja miten osaa. Sovellettava. Deadline lyheni huomisen iltapäivään, kun alkuperäinen oli lauantai. Ei mahda mitään, tehdään se mitä ehditään. Ja paljon on ehditty. Toivottavasti huomenna saan laittaa liudan kuvia valmiista.
Mietin tänään oikeastaan koko päivän niitä asiota mitä en ole osannut arvostaa kuin vasta jälkeenpäin, liian myöhään tai jo ne menettäneenä. Oli aika pitkä äänetön monologi. Miksi ihmisen perusluonteeseen usein kuuluu ahneus. Ahneus saada lisää, enemmän ja koko ajan. Tämä kevät on palauttanut minua todella paljon alkulähteille. Mitä minä toivon nyt? Puhelinsoittoa, kesto edes joitakin minuutteja. Kuulla se yksi sana; Hejjjj. Silloin kun tuo sana sisältää sydämestä asti tulevan hymyn. En tarvitse videopuhelua, minä muistan hymyn. Soisipa puhelimeni, jonakin kauniina päivänä. Olen odottanut puhelin soittoa nyt yli kolme viikkoa ja pelkään, etten saa odottamaani puhelua enää. 3 viikkoa on minulle nähtävästi sietokyvyn raja. En tiedä miksi.

Päivän kuvat ovat kontrastia nykyisen kämppäni kulmilta rumaa ja kaunista. Kuvat otettu noin sadan metrin säteellä.

Ikävä ja musiikki

Tänään on ikävä. Ikävä vanhaa, ikävä sitä mitä ei koskaan saanut. Ikävä Suomeen. Ikävä omaa lasta. Ikävä äitiä. Ikävä nuoruutta. Ikävä töihin. Ikävä suomalaisia kauppoja.

Kävin tänään kun lähdin niistä aina vaan kestävistä remonttitalkoista, eksän tykönä eli siis vanhassa kodissa. Reilun viikon päästä on eksavopin hautajaiset ja mietittiin (minä vain ilmoitin) hautavihkoa ja muistovärssyä. Minä halusin kalloja ja ruiskukkia ja jätin eksälle lähes 2000 sivua runoja luettavaksi muistosanoja varten. Ei se mitään lue, minulla on jo Eino Leinot valmiiksi mietittynä, mutta antaa sen nyt luulla, että se osallistuu näihin päätöksiin. En viipynyt kun 20 minuuttia, join kahvit ja poltettiin tupakat, mutta mun oli vaikea lähteä. Ei eksän luota, mutta siitä tunnelmasta, mitä meidän kodissa oli parhaimmillaan. Oli pakko kaivaa Spotifystä:Fairytale gone bad Muutene olis tullut itku.

Se vanha koti

Sitten kun ajelin kotiin, niin mietin sitä ihmistä, jota koskaan ei ollutkaan, paitsi mun päässä. Vituttaa sitten oikeen huolella ja tuelta tässä iässä vetästä oikeen kunnon lipat ja rakastua tulenpalavasti ja ihan turhaan. Väärä mies, oikeat tunteet. Ja kettumaisinta tässä on se, että tiedän tunnen itseni, että tästä ylimenoon menee vuosia. Sitten vaihtui biisi: Se yö

Tulin kotiin, nälkä. Minä en kokkaa käytännössä ollenkaan. Kun jäin keväällä yksin asumaan, en ole viitsinyt paria kertaa lukuunottamatta tehdä ruokaa, on jotenkin niin turhaa tehdä vain itselle. Elän leivällä ja Rimin salaattitiskillä. Söin tänään vaaleita juustosämpylöitä, olisin halunnut ruisleipää. Ei myydä täällä, tuli ikävä Suomeen. Meni ohi kun vetäisin 50 grammaa hattaraa=sokeria höystettynä makuesanssilla ja elintarvikevärillä. Taustalle soi:Frendit

Todistettavasti joskus kokannut

Ja seuraavaksi jäin tuijottaan makkarin ikkunasta. Tuli ikävä sitä mun kakaraa, vaikka kävin moikkaamassa sunnuntaina. Ei vaan maistu tänään tämä yksin asuminen vaikka 99% rakastan omaa rauhaa, enkä oikeestaan tiedä olisiko musta kenellekkään asuinkumppaniksi enää. Piti kaivaa tällä kertaa todella huono:Lastenlaulu

En laita lapsen kuvaa, se ei ehkä tykkäis

Äiti. Kuolemasta on kohta 7 vuotta, mutta en pääse yli niin kun kai pitäis. Liian usein tulee ajatuskulkuja, joiden pitäisi päättyä; soitanpa äidille, ostanpa äidille, äiti pitää tästä, täytyy muistaa kertoa äidille, äiti tietää, äiti auttaa.
Äiti osais oikeesti lohduttaa nyt, tietäis ne oikeat sanat.
Äiti lauloi tätä(kin) usein:En voi luokses tulla

Äidin ompelemat lappuhaalarit <3

 

Netti oli luvattoman huonona hetken, ei puhettakaan surffailusta. Musiikin kuulelua ja ojasta allikkoon. Tunnen itseni toivottavan vanhaksi. Muutama vuosi neljäänkymmeneen. Miksi mun mieli en vanhene, kroppa vaan ottaa kaikki ikääntymisen merkit ja tuplana. Jos jatkaa samaan malliin, tekee itsestään pellen. Jos käyttäytyy ikänsä vaatimalla tavalla, tulee hulluks. Kiitti Chisu. Oikeesti tekis mieli näyttä joskus keskisormea. Toivoa sopii, että kymmenen vuoden päästä on se mies, joka voi sitten karata se vihkisormus taskussa. Ryppyvoide

15 vuotta, saisko tulta

Ja kohta alkaa, onneksi, työt. Loma veemäinen puoli on laiskuus, lomalla on aina koko ajan tekemistä. Koko vuoden jättää tekemättä sitä ja tätä, koska lomalla ehtii. Sitten kun vielä vetää kevään korvalla koko elämänsä ja parisuhteensa vessasta alas, tuplaantuu tekemisen ilo. Mä haluan töihin lepäämään, silloin ei katos tarvi olla oma-aloitteinen. Ei ehdi eikä jaksa, töiden päälle mitään ylimääräistä ja jos ehtii ja jaksaa niin sehän on vain positiivistä. Työn orja

Angry birdsiä työajalla (sähkökatkos tekosyynä)

Niin se netti ei toiminut, ei sitten niin mitään lukemista, kaikki kämpillä olevat kirjat luettu ja suurin osa pariin kertaan. Tuli ikävä suomalaisia kirjakauppoja, joo ja ehkä sitä lukulaitetta sitten varmaan. Jonka muuten tilasin eilen, siitä sitten enemmän, kun olen kokeillut. Selailin, mutten jaksanut aloittaa:Humiseva harju

Kuvan aitassa on kesäöinä luettu aikas monta juuri ostettua kirjaa

Ja illan pelastus, netti toimii ja facebook täyttää yllämainitut tyhjät kohdat tyhjästä päästäni.

Lisää taustoista ja syistä ja seurauksista

Siitä miksi minä, jolla on vakituinen työpaikka, olen lähdössä paskapalkalla tappamaan lampaita Islantiin?

Työskentelen suhteellisen pienessä kalavastaanotossa, hiukkasen Lofooteilta pohjoiseen. Ammattikalastus on Norjassa tarkkaan säädeltyä. Jo pelkät alkeet ovat ummikolle pelkkää siansaksaa vaikka kaiken selittäisi suomeksi. On laiva kohtaiset kiintiöt, jotka ovat rahanarvoista kauppatavaraa, on omat kiintiöt suurimmille saaliskalalajeille, turskalle, koljalle, seille, sillille jne. On olemassa ns. ryhmäkiintiöt, joiden kertymistä seuraavat viranomaiset. Ryhmäkiintiön täyttyminen tarkoittaa, että kalastus loppuu kaikilta vaikka omaa tai laivan kiintiötä olisi vielä jäljellä jne jne.
Pointti tässä sepustuksessa oli se, että tänä syksynä ensimmäisen kerran pitkään aikaan koljan kalastusta rajoitetaan. Kolja on toinen kahdesta tärkeimmistä saaliskaloistamme, turskan lisäksi. Turska on pääsaaliskala tällä alueella noin tammikuun puolesta välistä huhtikuun lopulle ja muun ajan vuodesta kolja. Rahallisesti turska pesee koljan mennen tullen.

Nyt kalastusminiseriö on pysäyttänyt yli 21 metriä pitkät alukset ja yli 11 metrisillä ei ole takuuta koko syksyn kalastuksesta. Toisekseen hysakiintiöitä ei ole haalittu viimevuosina, koska ne ovat vapaankalastuksen takia olleet tarpeettomia.
Ja kun tämän kaiken sotkun yhdistää ja muistaa, että minä olen töissä kalavastaanotossa, näyttää syksyn työtilanne surulliselta. Minulla on suhteellisen varma "suojatyöpaikka", mutta syksy näyttää todella surkealta, jollei muutosta kalastuksen rajoituksiin tule.

Toisekseen, olen sotkenut asioitani oikein urakalla keväästä saakka, erosin melkein 5 vuotta kestäneestä avoliitosta ja menin hullaantumaan sydänjuuriani myöten täysin väärään mieheen. Ja nyt yritän toipua tästä kaikesta parhaani mukaan.
Siksi minun pitää saada jonkinmoinen irtiotto tästä nykyisestä. Minä en voisi enkä pystyisi luopumaan elämästäni täällä tuulisella Norjanmeren rannalla, mutta haluan katsella tätä kaikkea hetken kauempaa ja itseni sisältä. Laittaa asioita omassa päässä järjestykseen, täällä se ei onnistu. Sotkeennun vain enemmän omaan näppäryyteeni ja en löydä ovea ulos. En todellakaan tiedä mitä haluan, en tiedä edes mitkä tämän kevään valintani ovat oikeita ja mitkä vääriä. Olen kuin ulkopuolinen omassa elämässäni. En tiedä oliko ero oikea valinta, oliko päätön hullaantumiseni parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, silläkin että siitä ei jäänyt jälkeen kuin kasa savuavia raunioita. Kun mietin asioita järjellä ja välillä tunteella, ei mikään kohtaa. Enkä voi valita kumpaakaan. Minä vain lillun puolitiessä ja odotan, enkä edes tiedä mitä. Jos minulla ei ole mitään välttämätöntä pakkoa lähteä minnekään, en ehkä nouse jalkeille koko päivänä.

Joten on aika tehdä jotain radikaalia ja katsoa miltä maailma näyttää marraskuussa minulle.

Aikataulutusta itselle ja sitä sun tätä

että voi sitten käydä täältä lukemassa kuinka vähän ajoissa ja kuinka paljon viimetipassa.

Tämä viikko menee kaverin remontissa, ihan kokonaan, liekkö edes riittää. Tänään saatiin aikaiseksi 2 metriä seinäpintaa, jossa yksi ovi. Sähkökatkaisioiden kanssa meni hieroessa, vaikka oli sähkömies (lue:mun velipoika) paikalla. Putkimies oli käynyt kanssa aamusta korjaamassa vuotaneen liitoksen. Jäljellä on noin 14 juoksumetriä seinää, yksi liuko-ovikomeron runko, oven asennus. Kattolevyä (kyllä, lastulevyä, norjalaiset rakastaa lastulevyä), jonka kiinnitystä yritän miettiä parasta aikaa pääni puhki, levyt on suht painavia. Katto tulee vanhan jatkeeksi, eli mitään kauheen suureellisia runkomuutoksia ei voi tehdä, eikä ole aikaakaan. Naulapyssyn nauloissa, ei ole oikein kantaa ollenkaan ja painoa on varmaan yli viisi kiloa per levy. No se selviää, kun päästään sinne asti.

Siis se aikataulu:
-remontti 20.7 asti.
-Tromssa 23.-24.7
-Lento suomeen 24.7
-Norjaan 29.7
-Sinipallas 29.8- n.18.8
-Turvakurssi  26.-31.8
-Lento Reykjavikiin 1.9

Siis muutto on pakko hoitaa ennen turvakurssille lähtöä. Enkä ole vieläkään saanut selvitettyä, että pitääkö tavarat pakata varastoon vai voinko kantaa ne tulevaan asuntoon. Asunto on ollut vuokralla yli vuoden kunnalla, mutta siellä ei ole asuttu päivääkään koko aikana eli se on tyhjillään. Jos kunnalle käy, vien kamat jo valmiiksi odottamaan paluutani, mutta jollei, velipojalla on yksi tyhjä huone johon voin kamat kyllä pakata. Mulla kun ei kamalasti ole mitään mukana, 80 % tavaroita on vielä eksän tykönä, kun sovittiin, että haen sitten kun olen pysyvämmän kämpän hommannut. Heen ne sitten kun olen reissusta palautunut.

Sain muutaman vastauksen tulevalta työnantajalta. Hoitavat siellä päässä osittain etukäteen jo paperiasioita, pitää toimittää muutamia dokumentteja ja kopioita ja loput hoituu paikan päällä.
Ja sain oman kämpän, laitoin varovaisen kyselyn majoituksesta. Tiedän, että olen ikäloppu muihin verrattuna. Ei ole mikään ongelma olla ja elää nuorison kanssa, olen aina tykännyt nykyisessä hommassanikin juuri kesästä kesätyöntekijöineen, mutta. Mun on pakko saada nukkua, se mikä nukuttaa. Unentarpeeni on, niin kuin mainitsin, todella pieni, mutta jollen saa niitä muutamaa tuntia nukkua, minusta tulee perseeseen ammuttu karhu. Ja minä toimin joka kesä noin 25 viiden nuoren kontaktorina ja pomontekeleenä, niin tiedän mitä teinit tekee yönsä vaikka ovat töissä, kukkuvat. Kerron joku kerta lisää tästä kesän kuviosta, se on melkoinen elämys suomalaisille nuorille joka kesä. Olen onnellinen kun olen saanut olla järjestämässä hyväpalkkaista työtä ja kokemusta vailla vertaa noin 150 nuorelle viiden vuoden aikana.

Meikäläinen tekemässä sitä mainittua kesätyötä

Putkia ja ajatuspakkailua

Tämä päivä meni taas remontin pyörteissä, tuli jo jotain valmista. Kolmea palaa vajaa eteisen kivipintainen laminaattilattia, jos olisi ollut tarpeeksi tavaraa olisi tullut kokonaan valmis, mutta huomenna korjaantuu se asia. Saatiin valmiiksi myös yksi seinä, pinnoitteena oli paneliprofiilin painettua sisustuslevyä. 6 päivää meni purkaessa vanhaa, nyt olisi perjantaihin saakka aikaa saada valmista. Sähkötarvikkeet ei ole tulleet, putkimiestä odotellaan. Katon sisältä löytyi hieno yllätys, vuoto näkyi kattolevyn läpi, mutta syy vuotoon oli järkytys. Putkimiehen juosten kustu työ; ja kyllä tuo musta on puhalluspullolla poltettua mineraalivillaa

Olin ensin ajatellut viettää ratkiriemukkaan viikon Reykjavikin lähiössä ennen töiden aloitusta, mutta sittenpä hokasin, että olen turvakurssilla koko edellisen viikon. Näyttää siis siltä, että kaksi viimeistä viikkoa on melkoisen täyteisiä. Lähtö on siis sunnutai-iltapäivällä lähimmältä suoraan Osloon lentävien kentältä, Evenesistä. Olen edelliseen iltaan, lauantaihin saakka kurssilla, kotiin ehdin varmaan puoleksi yöksi, yö aikaa pakata ja seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen vt. velipoikani heittää minut kentälle.
Sitten kun vielä tosiaan huomioon sen, että kämppä pitää olla tyhjänä ennen turvakurssille lähtöä, niin itseni tuntien, kaaosta tietää. Mulle ei ole mitään ilman viimetippaa.
Kirjoittelin tänään vihkoon muutamaan eri katekoriaan mitä pitää ottaa mukaan, melkoinen lista.
Ja suurin kysymys on vaatetus. Lähtö on vielä ns. kesän puolella, mutta paluu tapahtuu marraskuun puolella, lunta ei pitäisi silloin vielä olla, mutta koskaan ei tiedä. Ja ajattelin, jollen ole ihan kypsä kotiin, jään töiden jälkeen hillumaan kavereiden kanssa ehkä viikoksi.

Aika kuluu, vai kuluuko sittenkään

Minä oon äärettömän malttamaton ihminen, se kostautuu monta kertaa, mutta on siitä muutamat hyväkin jutut näiden kohta neljänkymmenen vuoden aikana aikaan saatu. 49 päivää lähtöön, jos oikein laskin. Tajusin, en kyllä ihan itse, että lähtöön on alle kaks kuukautta. Edessä on vielä yhden remontin loppuun saaminen, hautajaisreissu Suomeen, sinipallas kakkosen organisointi töissä, turvakurssi, muutto. Kiire ei tule, muttei tässä kovin montaa tyhjää päivää tule.
Olen tällä hetkellä lakisääteisellä kesälomalla, tasan puolet lusittu. Eka viikko meni eksän talolla (mun vanhassa kodissa) kissan ja kanan vahtina. Meillä on kolme kissaa, jotka nyt ainakin toistaiseksi asustelee vanhassa kodissa, minun olisi tarkoitus koko kööri ottaa minun luo, kun asumisjärjestelyni vähän stabiloituu.

Norbert ja Sørbert Nyrpiø

Norriska Nyrpiø

Ellu ja kumppanit, 2 puuttuu kuvasta

Minulla on myös 17 vuotias tytär joka asuu omaa taloutta poikaystävän kanssa. Ikänsä puolesta liian aikaisin pesästä lentänyt, mutta paljon on matkavarrella sattunut ja minä en voi valittaa. Neidistä kasvoi vastuun myötä miltei yhdessä yössä aikuinen.

Tämä päivä meni kaverin remonttia toteuttaessa. Projektina on muutaman väliseinän uudelleen pinnoitus, muutama neliö lattiaa ja kahden katon levytys. Olemme purkaneet vanhaa maanantaista lähtien, nykerretty koiranluukkua ulkoseinään. Keksitty keinoja työkalujen puutteessa. Valmista ei vielä paljon ole, mutta purettu on senkin edestä. Minä tykkään, viime syksynä tuli entiseen kotiin pykättyä sauna ihan tyhjästä.

Case Iceland: Minä pakkaan mielessäni jo täyttä päätä. On ihan uusi kokemus yrittää miettiä mitä tarvitsee mukaan kahden kuukauden reissulle. 40 kg plus käsimatkatavarat on limiitti. Otin suosista ylipainomaksun. Mukaani lähtee jonkin verran ystäväni Kobbin minulla säilössä olevia tavaroita ja ne vie tilan noin käsimatkatavaroista. Mutta muistilista tavaroista on jo nyt pitkä. Pitää varustautua siihen, että töitä painetaan vuorotta ja lihaanuppoavaa varpaankynttä ei lähdetä pelastamaan ostamalla uusia kynsisaksia. Kauppaan ei pääse joka päivä. Lähimpään kauppaan oli muutama kilometri ja kyyti tai auto lainaan onnistuu, muttei joka päivä. Meitä on siellä muutama muukin.
Minun vähän jännittää, olen aika satavarma, että valtaosa muista on ihan teinejä. Ei kukaan terve, vastuutuntoinen aikuinen lähde moisella paskapalkalla. Mutta minä nyt en ole noista mainituista varmaan mitään. Eikä mun tarvikkaan. Minä olen sarkani tällä erää tehnyt muutamissa asioissa. En ole enää tyttönen, mutta en ihan ikäloppukaan.

Sitten, mun on ehkä pakko hommata jonkinmoinen lukulaite. Pelkkä ajatus ilman lukemista 2 kuukautta, huih. Minä olen perinteisen kirjan ystävä, mutta vielä tärkeämpää on lukeminen. Nyt on vain hommana miettiä, mistä ja minkälainen....?

Taustatietoa ja tuntemuksia

Olin uneton viime torstain ja perjantain välisenä yönä, taas. Minä olen toivoton yökukkuja, jos vain elämä sallii. Saatan haahuilla päivän hereillä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Minun toiminnan aikaani on yö, pesen pyykit, siivoan kämpän, kirjoitan sähköpostit, kirjoitan, ihan mitä vaan, mutten nuku. Unentarpeenikin on välillä hälyttävän pieni, viikon unisaldo saattaa olla alle 20 tuntia, enkä edes koe potevani univelkaa. Herääminen on vaikeaa, mutta kun pääsen parin tunnin yöunilta liikkeelle, on vähien unien viitta pois pyyhkäisty. Sama taas toistuu illalla, teen, suunnittelen ja nautin omasta seurastani.

Työtilanteeni on huono, minulla on vakityö, eikä todellista pelkoa irtisanomisesta tai edes lomautuksesta vastoin tahtoa ole. Tiedän, että voin syyskuun alusta istua työpaikallani ja nostaa 7,5 tunnin palkan. Mutta minä en jaksa enkä halua. Minä elän työlle, minä mittaan oman arvoni työtunneilla, ylitöillä, vapaapäivättömillä putkilla. Ajatus ajan kuluttelusta kohtuullista korvausta vastaan ei ole minun käsitykseni hyvästä työpäivästä.
Minä asun Norjassa, olen asunut yli viisi vuotta. Minun kotini on täällä, enkä näe itseäni muuttamassa tästä sympaattisesta kalastajakylästä minnekkään. Rakastan työtäni puolet vuodesta, puolet vuodesta vihaan sitä.
Erosin keväällä melkein viisi vuotta kestäneestä avoliitosta. Meillä oli yhteinen talo, auto, vene ja työpaikka. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Olemme molemmat, ainakin vielä, kirjoilla samalla työnantajalla. Väleissämme ei ole mitään draamaa, olemme hyviä ystäviä edelleen.
Perjantaita vasten yöllä selasin Euresin sivuja. Ensimmäisenä silmiini osui paikka Islannissa, työtä 2 kuukautta lampaiden teurastuksen ja jatkojalostuksen parissa. Laitoin Nordlenskalle sähköpostia neljän aikan yöllä. Luin ilmoituksen huolella, palkka on aivan paska, mutta tässä tilanteessa, jos muutaman kuukauden niukemmalla budjetilla säilyttää mielenterveytensä niin kaikki kelpaa.
Olen käynyt pari kertaa tänä keväänä Islannissa ja olen ihastunut maahan ja oikeastaan kaikkeen johin olen paremmin tutustunut. ;)

Perjantaina yhdentoista aikaan, kun olin kaverilla timpurointitalkoissa, tuli vastaus. Tarjous työstä, aloitus 3.9 ja viimeinen työpäivä 31.10. Soitin sille rakkaimmalle ystävälle Islantiin ja kysyin olenko hullu, jos otan paikan vastaan. Kobbi vastasi, että palkka on huono, mutta kokemus on hyvin erilainen ja suositteli lämpimästi. Perjantai-iltana vastasin viestiin ja otin keikan vastaan. Varasin menolipun ja hotellin, haluan viettää ennen töiden alkua pikku loman ja tavata ystäviäni.
Minulla on vuokrasopimus elokuun loppuun ja uusi alkaa vasta lokakuussa. Minä asun väliaikasimajoituksessa työsuhdeasunnossa. Laskin, koska asumiskustannukseni ovat todella vähäiset, selviän pakollisten menojen kanssa tuon parin kuukauden keikan. Suurin rahanreikäni on uusi auto. Ostimme sen reilu vuosi sitten ja keskinäisessä osituksessa auto jäi minulle. Se on minulle rakas, minun ensimmäinen ihan uusi. Eksäni pitää paholaisestani huolta ja maksaa vakuutusmaksut ja minun ei tarvi kantaa huolta kuin lainanlyhennyksestä.
Moraalisista kysymyksistä sen verran. Olen työskennellyt koko tämän viisi vuotta kalatehtaalla, enkä koe kalan käsittelyä mitenkään raakana. Olen lihansyöjä, enkä koe eläimen käyttöä tai jalostamista minkäänlaisena ongelmana ihmisen ravinnoksi. Sorry kasvissyöjät, minä en vain tiedä mitään parempaa kuin kunnon pihvi. Toki, jos valita saisi, en varmaan paljon muuta söisi kuin riistaa tai valaan lihaa, mutta niitä ei ole aina saatavilla.

Tämän blogin tarkoitus olisi säilyttää muistoja ja tuntemuksia siitä mitä tapahtuu ennen lähtöä, keikalla ja sen jälkeen. Soppaan sekoittuu varmasti aimoannos minun kursailematonta tapaani käsitellä ja tehdä asiota.