Mulla on oikeesti mennyt muisti. Aikaisemmin ei ollut mitään ongelmia pitää tärkeitä asioita ja tavaroita mielessä. Nyt on kaikki hukassa ja oli pakko hommata ihan tavallinen kalenteri. Minen muista. Miettinyt, että onko tämä iän tuomaa pelotetta, ettei tässä enää nuorruta ja siihe, että paikat ja pää pettää, on vaan valmistauduttava. Vai onko tämä jotain stressin aiheuttamaa ylikuormitusta. Mulla on ollut aikaisemmin ilmiömäinen muisti tavaroitten suhteen. Saatan muistaa jonkin parikin vuotta tallessa olleen pikku nippelin olinpaikan lonkalta. Mutta nyt on kaikki hukassa, rahapussi kerran päivään. Mihinkään ei tahdo päästä lähtemään ajoissa, kun avaimia ei löydy. Autolta saa palata monta kertaa kun jokin mukaan otettava on kuitenkin sisällä. T-u-r-h-a-u-t-t-a-v-a-a.
Kaivoin tänään kaapista vanhan ulkoisen kovelevyn, kun etsin noin sadannen kerran yhtä hukassa olevaa kameraa. Vietin oikein rattoisan pari tuntisen katsellen vanhoja kuvia. Tässä muutamia:
 |
| Täällä lumi tulee joskus yhtänä rysäyksenä. Vaikka sitten metri päivän aikana. |
 |
| Yksi lokakuun myrsky |
 |
| Kissankalan viimeinen irvistys |
 |
| Kuubalainen rapu poseeraa |
 |
| Lokin poikia |
 |
| Auringonlasku |
 |
| Kalatelineitä nykyisen kämpän kulmalta |
 |
| Valkoinen talo, nimeltään Lille Finland. |
 | |
| Minä ja meritähti |
|
Kävin iltapuhteeksi auttelemassa vt. velipoikaani suursiivouksessa. Herra on vähän huonossa kunnossa, jalka vihoittelee ja kun nyt on remontti tehty, pitää keksiä päivä kerrallaan jotain muuta. Maanantain alkaa lyhyehkö Suomen reissu, ei toki mieltä ylentävä, mutta mentävä on. No, vetäisin viimeyönä/tänään päivällä 10 tuntia unta. Että nukuttu on vihdoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti