Kävin tänään kun lähdin niistä aina vaan kestävistä remonttitalkoista, eksän tykönä eli siis vanhassa kodissa. Reilun viikon päästä on eksavopin hautajaiset ja mietittiin (minä vain ilmoitin) hautavihkoa ja muistovärssyä. Minä halusin kalloja ja ruiskukkia ja jätin eksälle lähes 2000 sivua runoja luettavaksi muistosanoja varten. Ei se mitään lue, minulla on jo Eino Leinot valmiiksi mietittynä, mutta antaa sen nyt luulla, että se osallistuu näihin päätöksiin. En viipynyt kun 20 minuuttia, join kahvit ja poltettiin tupakat, mutta mun oli vaikea lähteä. Ei eksän luota, mutta siitä tunnelmasta, mitä meidän kodissa oli parhaimmillaan. Oli pakko kaivaa Spotifystä:Fairytale gone bad Muutene olis tullut itku.
 | |
| Se vanha koti |
Sitten kun ajelin kotiin, niin mietin sitä ihmistä, jota koskaan ei ollutkaan, paitsi mun päässä. Vituttaa sitten oikeen huolella ja tuelta tässä iässä vetästä oikeen kunnon lipat ja rakastua tulenpalavasti ja ihan turhaan. Väärä mies, oikeat tunteet. Ja kettumaisinta tässä on se, että tiedän tunnen itseni, että tästä ylimenoon menee vuosia. Sitten vaihtui biisi: Se yö
Tulin kotiin, nälkä. Minä en kokkaa käytännössä ollenkaan. Kun jäin keväällä yksin asumaan, en ole viitsinyt paria kertaa lukuunottamatta tehdä ruokaa, on jotenkin niin turhaa tehdä vain itselle. Elän leivällä ja Rimin salaattitiskillä. Söin tänään vaaleita juustosämpylöitä, olisin halunnut ruisleipää. Ei myydä täällä, tuli ikävä Suomeen. Meni ohi kun vetäisin 50 grammaa hattaraa=sokeria höystettynä makuesanssilla ja elintarvikevärillä. Taustalle soi:Frendit
 | |
| Todistettavasti joskus kokannut |
Ja seuraavaksi jäin tuijottaan makkarin ikkunasta. Tuli ikävä sitä mun kakaraa, vaikka kävin moikkaamassa sunnuntaina. Ei vaan maistu tänään tämä yksin asuminen vaikka 99% rakastan omaa rauhaa, enkä oikeestaan tiedä olisiko musta kenellekkään asuinkumppaniksi enää. Piti kaivaa tällä kertaa todella huono:Lastenlaulu
 | |
| En laita lapsen kuvaa, se ei ehkä tykkäis |
Äiti. Kuolemasta on kohta 7 vuotta, mutta en pääse yli niin kun kai pitäis. Liian usein tulee ajatuskulkuja, joiden pitäisi päättyä; soitanpa äidille, ostanpa äidille, äiti pitää tästä, täytyy muistaa kertoa äidille, äiti tietää, äiti auttaa.
Äiti osais oikeesti lohduttaa nyt, tietäis ne oikeat sanat.
Äiti lauloi tätä(kin) usein:En voi luokses tulla
 | |
| Äidin ompelemat lappuhaalarit <3 |
Netti oli luvattoman huonona hetken, ei puhettakaan surffailusta. Musiikin kuulelua ja ojasta allikkoon. Tunnen itseni toivottavan vanhaksi. Muutama vuosi neljäänkymmeneen. Miksi mun mieli en vanhene, kroppa vaan ottaa kaikki ikääntymisen merkit ja tuplana. Jos jatkaa samaan malliin, tekee itsestään pellen. Jos käyttäytyy ikänsä vaatimalla tavalla, tulee hulluks. Kiitti Chisu. Oikeesti tekis mieli näyttä joskus keskisormea. Toivoa sopii, että kymmenen vuoden päästä on se mies, joka voi sitten karata se vihkisormus taskussa. Ryppyvoide
 |
| 15 vuotta, saisko tulta |
Ja kohta alkaa, onneksi, työt. Loma veemäinen puoli on laiskuus, lomalla on aina koko ajan tekemistä. Koko vuoden jättää tekemättä sitä ja tätä, koska lomalla ehtii. Sitten kun vielä vetää kevään korvalla koko elämänsä ja parisuhteensa vessasta alas, tuplaantuu tekemisen ilo. Mä haluan töihin lepäämään, silloin ei katos tarvi olla oma-aloitteinen. Ei ehdi eikä jaksa, töiden päälle mitään ylimääräistä ja jos ehtii ja jaksaa niin sehän on vain positiivistä. Työn orja
 |
| Angry birdsiä työajalla (sähkökatkos tekosyynä) |
Niin se netti ei toiminut, ei sitten niin mitään lukemista, kaikki kämpillä olevat kirjat luettu ja suurin osa pariin kertaan. Tuli ikävä suomalaisia kirjakauppoja, joo ja ehkä sitä lukulaitetta sitten varmaan. Jonka muuten tilasin eilen, siitä sitten enemmän, kun olen kokeillut. Selailin, mutten jaksanut aloittaa:Humiseva harju
 |
| Kuvan aitassa on kesäöinä luettu aikas monta juuri ostettua kirjaa |
Ja illan pelastus, netti toimii ja facebook täyttää yllämainitut tyhjät kohdat tyhjästä päästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti