Aika kuluu, vai kuluuko sittenkään

Minä oon äärettömän malttamaton ihminen, se kostautuu monta kertaa, mutta on siitä muutamat hyväkin jutut näiden kohta neljänkymmenen vuoden aikana aikaan saatu. 49 päivää lähtöön, jos oikein laskin. Tajusin, en kyllä ihan itse, että lähtöön on alle kaks kuukautta. Edessä on vielä yhden remontin loppuun saaminen, hautajaisreissu Suomeen, sinipallas kakkosen organisointi töissä, turvakurssi, muutto. Kiire ei tule, muttei tässä kovin montaa tyhjää päivää tule.
Olen tällä hetkellä lakisääteisellä kesälomalla, tasan puolet lusittu. Eka viikko meni eksän talolla (mun vanhassa kodissa) kissan ja kanan vahtina. Meillä on kolme kissaa, jotka nyt ainakin toistaiseksi asustelee vanhassa kodissa, minun olisi tarkoitus koko kööri ottaa minun luo, kun asumisjärjestelyni vähän stabiloituu.

Norbert ja Sørbert Nyrpiø

Norriska Nyrpiø

Ellu ja kumppanit, 2 puuttuu kuvasta

Minulla on myös 17 vuotias tytär joka asuu omaa taloutta poikaystävän kanssa. Ikänsä puolesta liian aikaisin pesästä lentänyt, mutta paljon on matkavarrella sattunut ja minä en voi valittaa. Neidistä kasvoi vastuun myötä miltei yhdessä yössä aikuinen.

Tämä päivä meni kaverin remonttia toteuttaessa. Projektina on muutaman väliseinän uudelleen pinnoitus, muutama neliö lattiaa ja kahden katon levytys. Olemme purkaneet vanhaa maanantaista lähtien, nykerretty koiranluukkua ulkoseinään. Keksitty keinoja työkalujen puutteessa. Valmista ei vielä paljon ole, mutta purettu on senkin edestä. Minä tykkään, viime syksynä tuli entiseen kotiin pykättyä sauna ihan tyhjästä.

Case Iceland: Minä pakkaan mielessäni jo täyttä päätä. On ihan uusi kokemus yrittää miettiä mitä tarvitsee mukaan kahden kuukauden reissulle. 40 kg plus käsimatkatavarat on limiitti. Otin suosista ylipainomaksun. Mukaani lähtee jonkin verran ystäväni Kobbin minulla säilössä olevia tavaroita ja ne vie tilan noin käsimatkatavaroista. Mutta muistilista tavaroista on jo nyt pitkä. Pitää varustautua siihen, että töitä painetaan vuorotta ja lihaanuppoavaa varpaankynttä ei lähdetä pelastamaan ostamalla uusia kynsisaksia. Kauppaan ei pääse joka päivä. Lähimpään kauppaan oli muutama kilometri ja kyyti tai auto lainaan onnistuu, muttei joka päivä. Meitä on siellä muutama muukin.
Minun vähän jännittää, olen aika satavarma, että valtaosa muista on ihan teinejä. Ei kukaan terve, vastuutuntoinen aikuinen lähde moisella paskapalkalla. Mutta minä nyt en ole noista mainituista varmaan mitään. Eikä mun tarvikkaan. Minä olen sarkani tällä erää tehnyt muutamissa asioissa. En ole enää tyttönen, mutta en ihan ikäloppukaan.

Sitten, mun on ehkä pakko hommata jonkinmoinen lukulaite. Pelkkä ajatus ilman lukemista 2 kuukautta, huih. Minä olen perinteisen kirjan ystävä, mutta vielä tärkeämpää on lukeminen. Nyt on vain hommana miettiä, mistä ja minkälainen....?