Suomi

Sieltähän minä olen ja sitä varmasti kaikkein eniten. Kuudes vuosi menossa poissa kotimaasta. Synnyinmaan vierailut vähentyneet radikaalisti. Parisuhteen ja ex-anopin kuoleman myötä. Ystäviä harvahko, mutta sitäkin rakkaampi joukko jäljellä.
En ikävöi, mutta mukava on poiketa ja vaikka vähän useamminkin, mutta minkäs teet. Matka on pitkä täältä Pohjois-Norjasta, autolla puoli vuorokautta pelkästään Suomen puolella ja vanhat kotitanhuat vielä paljon Tornionjokilaaksoa etelämpänä. Lentäminen on mitä on, ensin ottaa lähikentältä lento Osloon, jossa odotella sitä jatkoyhteyttä Helsinkiin. Yrittää hoidella leveällään olevia ystävyys- ja sukulaisuussuhteita ilman autoa. Molempi huonompi.

Mitä kaipaan Suomesta?
-Ruokaa!!! Suolakurkkuja, maustettuja ruokakermoja, hedelmäpommijogurttia, Koskenlaskijaa, Musta-Pekkaa, Kellogsin riisimuroja, Kannurwurstia, valmisruokia... ylipäätänsä sitä valikoimaa.

Yksi joulupöytä

-Teitä, hyviä sellaisia. Helppoa kulkemista, vaikka sitten julkisilla. Lyhyitä matkoja, ajallisesti. Norjalaisella ajatusmaailmalla kaikki on lähellä. Täältä missä asustelen ei kauhean etelään vielä ehdi edes 10 tunnin yhtämittaisella ajamisella.

-Kieltä, sitä suomen pajattamisen ihanuutta, kirjoja, lehtiä ja tv-ohjelmia.
-Ystäviä, niitä kullanarvoisia hetkiä istua nokat vastakkain, tilanteesta riippuen viinilasi tai kahvikuppi nenän alla.

-Kesää, sitä joka puolella hersyvää vihreyttä, järviä ja lintujen laulua. Niitä utuisia kesäaamuja ex-anoppilan aitan rappusilla, aamukahvia ja sitä aamun ensimmäistä tupakkaa.

-Sauna!!! Aivan liian harvinaista hupia, oma piti tännekin tehdä yksi kesäloma. No se toki meni avoerossa, mutta ainakin toistaikseksi lupa saunomaan on heltynyt helposti.

Saunanpiipertäjä, väsynyt ja kiroaa halppis lattiakaakelit mopen perseeseen.

Löylyvalmista

Mitä en kaipaa?
-Työelämää, paskaduunia paskapalkalla. Tällä koulutuksella (lue:niin siis millä, eihän mulla ole mitään järkevää koulutusta edes) ei muuta ole saatavilla, jos sitäkään. Elämää kädestä suuhun, jos hyvin menee rahat riittää, mutta auta armias jos leviää autosta laturi tai pesukone, on edessä vähintään kuukauden selviytymistaistelu.

Oikeastaan työelämä on se syy mikä pitää ja tulee todennäköisesti pitämään minut poissa synnyinmaani pysyvästä asukkaista. Mustikkainen muu maa, on muuttunut kotimaaksi, en tiedä milloin se tapahtui edes.

Onko se sitten rikkautta vai puutetta elää näin? Kaikkea ei voi saada, mutta minä en ole päätöstäni katunut. Kielimuurin kanssa alkuun meinasi usko loppua, taantuminen lapsen tasolle suullisessa kommunikoinnissa ei naurattanut, mutta on tässä vuosien aikana norjaa tarttunut ja täällä tuuliseslla rannalla on ihan kiitettävä suomalaisedustus, yksin ei tarvi olla.