Moraalitonta ja ällöttävää

sain vastaukseksi, kun keskustelin yhden ystävättären kanssa työstäni. Turkistarhaus on niin arka aihe, tiedän. Mietin pomon kanssa syitä siihen ja seurauksia esim. täydellisen tarhauksen kieltämisen seuraamuksista. Hänen näkemyksensä oli, että jos tarhaus kielletään, ei turkisten käyttö lopu. Vain tapa saada turkiksia muuttuu, hän näki esim. ongelmana rauhoitettujen ja sukupuuttoon kuolemisen uhkan alla elävien lajien kohtalon. En ole koskaan ajatellut, mutta kuulostaa järkeen käyvältä. Nämä eläimet, jotka päätyvät nahkoiksi minunkin avustuksellani, eivät ole pois luonnon kiertokulusta, eivät muuta ekosysteemiä puuttuvana linkkinä esim. petoeläinkannassa.

Lempivärini Jaguar, luonnostaan kuuro ja jää yleensä kilon verran muita värejä pienemmäksi.

Jaguar muovitaanalla

Tapa miten kuivaneita nahkoja EI saa käsitellä.

Se erikoisrukkanen, jolla minkkejä käsitellään.

Toinen juttu, se marsu, rotta tai kani siellä lastenhuoneen nurkassa. Jos häkki onkin vähän isompi ja hoito henkilökohtaisempaa, onko se paikka mihin se eläin kuuluu tai haluaa olla. Ja tosi asiahan on se, että kun sitä ihmiseen tottumatonta tanssihiirtä sieltä häkistä raastetaan lasten puristeltavaksi, kuolemanpelkoa se eläin potee. Ehkä olen kylmä ja tyhmä, mutta niin kauan kuin ihminen käyttää eläimiä omiin huvituksiinsa, ruokaan tai muuhun vastaavaan, en pysty näkemään turkistarhausta sillä silmällä, että se olisi niin paljon moraalisesti arvelluttavampaa. Edelleen peräänkuulutan eläinten hyvää pitoa ja huoltoa, oli sitten kyse siitä minkistä, gerbiilistä, kissasta, hevosesta, lampaasta tai lehmästä. Meillä on velvollisuus kunnioittaa jokaista luontokappaletta, loppuun asti. Niin minäkin teen, minä kunnioita jokaista minkkiä ja yritän tahollani toimia mahdollisimman hyvin, siihen hamaan hiilidioksiidilaatikkoon pudottamiseen asti. Mulla oli alkuun vähän ongelmia töissä, kun näin yhden tiimin tavan käsitellä minkkejä, multa meinas tulla oikeesti itku. Siinä purettiin omaa pahaa oloa ja turhautumista, minä vasikoin siitä omistajalle ja sanoin myös, jos joudun kyseiseen tiimin, lähden kotiin siltä istumalta. Mutta onneksi omistajat näkevät asian samoin kuin minä, eläimiä pitää kohdella mahdollisimman hellävaraisesti ja asiallisesti loppuun asti.

Yksi kaunis auringonlasku

Yksi kaunis auringonnousu

Salametsästys on ongelma Afrikassa muun muassa. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat nahkaa, sarvia ja luita. Tästä päästää ovelasti aasinsiltaa asiaan, joka liittyy tavallaan samaan ongelmaan. Yksi työkaveri oli katsonut dokkarin miehestä jostain päin Etelä-Afrikkaa, joka kasvattaa ja tarhaa sarvikuonoja, hippoja, leijonia ja jne edelleen riistaksi. Kasvattajalta oli kyselty moraalista vastuuta näiden eläimien kasvattamisesta metsästettäväksi. Vastaus oli ollut, että jollei hän kasvata niin vastaava määrä villejä eläimiä kuolee ilman minkäänlaista kontrollia salametsästyksen uhreina. Niinpä, enkä minä tarkoita, että kaiken voi selittää hyväksi, mutta ihminen on peto ja sille asialle olisi paljon enemmän tehtävää, kuin puuttua esim. turkistarhaukseen täyskielloilla ja jne. Ja onko se sitten oikeesti kenenkään etu, että tarhaus jää vain ja ainoastaan Aasian maiden varaan. Sieltä kuitenkin on peräisin järjestäen ne kaikki videot missä angorakania nyljetään ja kettuja nahkotaan elävältä. Kävin katsomassa muutaman videon sivuilta missä perään kuuluutetaan Suomeen täyskieltoa tarhauksen suhteen. Näin sairaita eläimiä, mutta tuntuisi taas unohtuvan jotain. Jokaisessa ryhmässä on piittaamattomia, oli sitten kyse ihan mistä vaan. Toinen ongelma, vallankin Suomessa, tarhaus on luontaisesti katoavaa, keski-ikä oli reilusti yli viidenkympin tarhaajilla. Uusia sukupolvia ei kiinosta. Ja metodit ovat muuttuneet, mutta ryhmä joka on aloittanut kääntämällä minkillä niskat nurin, ei välttämättä ole se helpoin opettaa kunniottamaan sitä tuotantoeläintä. Ja yksi pointti lisää, jos on 25000 ihmistä samassa tilassa, mitä luulette montaako sairautta ja vammaa löytyy? Sama se on eläinten keskuudessa, asia pitää osata suhteuttaa. Jos eläimiä on kymmeniä tuhansia, ei se märkivä silmätulehdus yhdessä häkissä ole syy lopettaa koko tarhaa. Meillä oli aina häkeillä työskennellässä "behandles" viirejä taskussa, kun näimme mielestämme hoitoa tarvitsevan eläimen, lippu häkin kahvaan ja numero ylös ja työpäivän päätteeksi lista tsekattavista eläimistä pomon lokeroon. Tsekkauksen jälkeen korttiin ilmestyi teksti mitä oli tehty ja mitkä jatkotoimet tai eläin oli kadonnut. Mutta jos tilanteet irrotetaan kokanaisuudesta, totuus yleensä kärsii. Otin muutaman kuvan todella pahannäköisistä jutuista, mutta en aio niitä tänne liittää. Haluan pitää nämä kuvat k-12 tasolla ja enkä myöskään luota siihen, etteivätkö ne päätyisi irti asiayhteydestä.

"Kunnantalo", vaikkei tämä oma kuntansa olekaan.

Tänään oli vapaapäivä, nukuin iltapäivään ja yritin käydä kävelyllä, mutta vaakasade ja tuuli saivat minut luovuttamaan, huoltikselle karkin ja energiajuoman ostoon ja kotiin nettiin nuljumaan. Ai niin, 3 viikon päästä tähän aikaan olen tod.näk. juuri rantautunut kotikulmille Norjaan. Mikä sitten on fiilis, rehellisesti. Ei kiinostaisi vähääkään. Katselin facesta tänään edellisen kotikyläni, Husavikin joulukuusi-bileitten ja ex-työnantajani joulupöytä kuvia, tuli ikävä sinne. No on siihen tietysti jokin muukin syy, mutta vielä ei ole aika avautua siitä sen enenpää tänne.

JK: Nämä ovat ajatuksiani ja hyvin vähissä määrin referointia tutkimuksista. Älä siis nosta maitoasi mun läpinöille.