Paluu tulevaisuuteen

Maanantaina aamuyöllä saavuin Norjaan. Aatonaatto meni nukkuessa pitkään, ruokaostoksilla, muutamaa ystävää tervehtiessä ja kissakultia paapoessa. Niin, ja kävin tietysti katsomassa laivat, uudet ja vanhat kotisatamassa.

Aivan ihan lahja, toisella puolella teksti Iceland

Miltä tuntuu? Olo on kuin irtolaisella, mä olen laitostunut. Melkein neljä kuukautta matkalaukkuelämää. Käy töissä, syö eteen kannettu ruoka, nuku se mitä töistä jää yli ja sama kierto jatkuu pienillä aikataulu entrauksilla viikonpäivästä huolimatta.
Nyt pitäisi ottaa oma elämä taas haltuun.

Se setti millä Kobbin kanssa tehtiin maailmasta vähän parempi viimeisenä iltana.

 Pitäisi alkaa työstämään, ainakin jo ajatuksissa, että mitä tulevaisuudessa. Eikä tilannetta helpota se, että työt alkavat joskus ensi vuoden puolella. Eikä sekään, että tosi asia on, ettei tällä peukalolla tehdä tuotannonpuolen hommia. Ja jos islantilaisen puoskaroinnin ja netin tiedot pitävät paikkansa, ei tästä peukalosta tule kalua ilman leikkausta, jos silläkään, enää. Muutokset työpaikan organisaatiossa saattavat pahimmallaan tarkoittaa minun vanhan toimenkuvan katoamista. Ja se taas puolestaan tarkoittaa sitä, että minä olen toistaiseksi melkoisen hyödytön. Ja se taas herättää ajatuksen päässä, että mitäs sitten. Ja se ajatus ei välttämättä ole ollenkaan hyvä, tässä vaiheessa.
Sitten pitäisi miettiä tämän bloginkin kohtalo, onko mieltä jatkaa tässä muodossa. Mutta tavallaan tästä on tullut rakas ystävä.

Viimeinen silmäys lentokoneesta tällä erää.

Niin siitä tulevaisuudesta. Islannissako. Mutta en jaksa uskoa, että työnantajani suostuu ihan nikottelematta ja toisaalta kaikki työtarjoukeni kesä- ja alkusyksyä ajatellen ovat Etelä-Islannista. Ja mun lapsi on vielä niin pieni, vaikka omillaan asuukin, etten mä voi sitä vieraaseen maahan hylätä.

Sauna, sitä oli ikävä.

Mutta mulla on tarve purkaa tätä jotenkin.
Mitä hyvää ja mitä huonoa.

Húsavík ja lampaanteurastus. Kovaa hommaa, urakkatahdilla ja paskalla tuntipalkalla. Mulla ei kroppa kestä, ainakaan pisemmän päälle.

Kohtuu palvelut ja noin tunnin matka Akureyriin, josta jo ihan käytönnössä saa kaiken. Noin viiden tunnin ajomatka pääkaupunkiin, Reykjavíkiin, jonne pääsee myös päivittäin lentämällä. Lennotkin useasti ihan kohtuu hintaisia. Virkeä kesäinen turistipaikka kattavan valassafaritoiminnankin vuoksi.
Ei välttämättä kuitenkaa se helpoin paikka työllistyä lammasteurastussesongin ulkopuolella kielitaidottomalle.

Lähti letti, keittiösaksilla. Vihdoin.

Árnes ja minkkitarha. Kivaa ja mun kropalle sopivaa hommaa. Palkka jo ihan kohtuullinen. Mielenkiintoinen ala ja ihan huiput pomot. Mahdollisuus oppia uutta ja paljon. Työnantaja Islannin suurin ja sitä kautta varmasti yksi parhaista alalla.
Keskellä ei mitään. Kylässä huoltoasema, josta kyllä saa pakollisimmat, mutta käytännössä työvuorojen puitteissa ruokakauppaan 42 kilometriä Selfossiin, josta saa jo vaikka mitä. Lähin taajama jossa palveluja on Flúðir, mutta aukioloajat ovat aika suppeat. Árnesista matkaa pääkaupunkiin reilu sata kilometriä. Talvet leudommat kuin pohjoisessa, kovat pakkaset ovat harvinaisia, muutamia päiviä talvessa.

Talvea minkkitarhan pihasta.

Että ei tästä valmista tule ihan helposti. Ja mun luonteella ei mistään tule mitään, jollei työasiat ole itseä miellyttävällä mallilla. Paska akka, työt menee sen rakkaudenkin edelle.