Stereotypiaa, yleistämistä, miesvihaa ja naisena olemisen vaikeutta miesten maailmassa

Oih, mikä otsikko.
Pamlasin "ottotyttäreni" kanssa messengerissä ihmissuhdekuviota, en niinkään omiani. Ainakaan tämänhetkisiä.
Lapsella oli paha olo, neuvoton. Ikävissään, mutta liian arka tekemään mitään makaaville asiolle.
Kyse oli siitä legendaarisesta; kiva poika, jotain sutinaa ollut aikaisemmin ja typy mietti, että mitäs nyt sitten. Että tavattaisiko. Mutta ei tohtinut kysyä suoraan.
Minä sitten yllytin laittamaan sitä viestiä kapallisella otsikonmukaista toimivaa soopaa. Koska, minä inhoan moista, mutta kun se piruvie toimii joskus ja helpottaa, kun ei ole mitään tietoa, miten pitäisi edetä. Ja balsamoi haavoja silloin kun on menty metsään urakalla.
Rupisammakoilla millä sain tyttösen tarttumaan kohtalon ohjaimiin. Jos ei kysy, saa loppuikänsä miettiä sitä jos-kohtaa. Pakit saadessa asia on selvä, ei tarvi haikailla. Ja minä nyt muutenkin suosin asennetta, että täysillä eteenpäin, vaikka sitten päin puuta. Ja oikeesti, harvoin veetuttaa niinkään ne yritykset, epäonnistuneetkaan, kuin ne hetket kun on viimetingassa päästänyt pupun pöksyyn ja jättänt, jollei yrittämättä niin ainakin laittamatta kaikkensa.

Miesten maailmaa puolen vuosisadan takaa

Kerroin myös esimerkin omasta historiasta, jahkasin joskus yhden herran kanssa. Minä en oikein osannut päättää, että kiinostaako. Ja suurimman osan ajasta leikin vaikeasti tavoiteltavaa, tai oikeastaan edes leikkinyt, vaan olin. Herra soitti ja huonon kentän turvin karjui tuulen sekaan, että mielessä oli jotain sellaista joka minun TÄYTYY tietää ja lupasi soittaa seuraavana päivänä. Tiesin, että herra oli vaarallisissa hommissa ja kun soittoa ei kolmeen päivään kuulunut, tein jotain epätavallista siihen tilateeseen. Soittelin niin kauan että sain miehen langanpäähän. Kävi sitten joskus myöhemmin ilmi, että kikka oli opittu jostain miestenmaailma lehdestä. Johtopäätös oli kuulemma, ettei se mun välinpitämättömyys ollut ihan aitoa.  Että sortuu ne miehetkin välillä näihin parisuhdesoidinmenoihin.

Mitä ne miehet sitten on?
Ikuisia lapsia, jos ovat terveitä. Ihan oikeesti, kyllä mä näen noita ympärillä olevia ihmisiä siinä valossa, että se vakavuus jolla me naiset pyritään hoitamaan arkea, on myöskin taakka. No joo,  jonkunhan se vastuu on kannettava ja aika usein se jää naiselle, jollei ole semmoinen huithapeli kuin minä.

Kun tietäiskin

Suorasukaisia. Minä ainakin sorrun kerta kerran jälkeen liian monimutkaisiin toimintamalleihin, että siinä ei kolise kuin päät, kun toinen ajaa moottoritietä se 130 lasissa, laskien mittarivirheen turvan ratsian sattuessa. Minä tyttö vielä virittelen kaasugrilliä potkulaudan päälle saman matkan taittamiseen, ettei nälkä yllätä matkalla. Minä sitten tuhraan sen halppispolttimen kanssa siellä moottoritien alussa ja soittelen sitä prinssiä pelastamaan, on prinssi ollut 2 tuntia perillä ja nauttinut minunkin osuuteni saunakaljoista. Että ei kohdattu tässäkään.

Joukkueuskollisia. Siinä kun minä annan näennäisesti anteeksi jonkin mitättömän väärinkäsityksen tai sanavalinnan, mies on autuaasti unohtanut sen kun varomattomasti arvostelen herraa raivopäissäni luullen ettei se 120 desibeliäni kantaudu miehen korviin hyttysverkon läpi.

Äläkä nyt oikeasti nosta maitoasi, mä olen vähän outo. Ja mulla on ollut ihan liikaa aikaa taas miettiä näitä tyhjänpäiväisyyksiä. Tyhjänpäiväisyyksiä siksi, että ei nämä mun "totuuksien" tiedostaminen ole mua sinne vaahtokarkkielämään vienyt, päinvastoin.
Itteäkin huvittaa kuinka tyhmä sitä on vielä tälläkin elämänkokemuksella. Minä en taida koskaan viisastua, koska mä kuitenkin tykkään tästä. Kun koko elämä on enemmän ja vähemmän levällään, on aina mahdollisuus muuttaa suuntaa ja kokeilla jotain uutta.

Tämmöinen "kunnimerkki" on saatavina autotarrana tai t-paitana

Nyt sitten jännään, että lähteekö se mun "tyttäreni" Malmöstä bussimatkalle jonnekin lähikaupunkiin, pojan perässä Kyprokselle (ruotsalainen poika menossa töihin sinne) vai maitojunalla Islantiin.
No kai tämä on helpottaa mulle, kun kaikki muutkaan ei tiedä mihin laukata.

Ja niin muuten, pakko keulia; mulla on jo 6 tarjousta kesäduuneista ja toistakymmentä hakemusta vielä vetämässä, joista 5:stä on luvattu palata asiaan myöhemmin. Neljästä on tullut vastaus, ettei ole tarvetta. Toki mä kaivelin itse kaikenmaailman firmoja netistä ja tein hekemuksia sokkkona. Laskin, että jos noista viidestä vielä tulee tarjoukset, on hakemusten läpimenoprosentti 65 prossaa. Jotain etua on siitä, että on vanha kurppa. Mä kun täysin häpeilemättömästi souvaan maailmassa, missä varmaan melkein kaikki muut on nuoria ja opiskelijoita. Mä kun en tuolla koulutuksella keuli, mutta värikäs työhistoria ja ehkä se ikä on se mikä toimii. Noh, palkasta ei sitten puhuta, mutta kokemuksia tässä haetaan. Mä jo meinasin napata kiinni yhden tosi mielenkiintoisen homman, mutta palkka on niiiin surkea, että on pakko vielä miettiä. Paras tarjous olis tällä hetkellä niistä hommista, mitä en haluais oikeesti tehdä, jos valita saa. Ravintola-alalta. Mutta pakko vielä miettiä, jos ottaa sen seikkailun ympäri Islannin rannikkoa, on oikeesti pakko miettiä, että pitääkö tulla ruinaan takaisin vakiduunia aikaisemmin kun suunnittelin. Tietyt menot kun täällä Norjassa juoksee, vaikka olis kuinka kaukana. Tuon homman puoli olis pitkät vapaat ja mahdollisuus sotkea ne pätkät tätä sekaisin olevaa rakkauselämää, mutta kun tuo rahaperkele on välttämätöntä, että kaikkea ei taaskaan voi saada.
Jos ottais tuon jonkinmoisen vuoropäällikön/aamuvastaavan paikan, olis palkka jo ihan kohtuullinen, mutta sitten olis vapaa vähissä ja fyysisesti keskellä semmoista pöpelikköä, ettei näillä kurveilla enää saa miehiä juoksemaan sinne saakka, ainakaan muutaman tunnin takia.
No nyt alkaa mullakin taas hymy hyytymään, kun aloitin tämän läpinän, mulla oli se ilme naamalla, mitä tuo rakas oikea tyttäreni väittää merkiksi ettei hyvää seuraa, mutta kihisee uteliaisuudesta, että mitä se mutsi duuunaaa. Mutta kun minä en tässä vastuulliseksi ja seesteiseksi keski-ikäiseksi voi muuttua, todellakintodellakin. Mutta oikeesti, kuka sanois että mitä mä teen, että vois sitten jos asiat menee pieleen, syyttää jotain muuta kuin itseään. Mä kun en oikeesti ole moneen vuoteen päässyt syyttämään ketään muuta kuin itseäni, ainakaan hyvällä omalla tunnolla.

Uskomattoman ihana esittely Islannista

Että tämmöstä tällä kertaa...