Kuolema

Nyt, yksi on joukosta poissa. Kuolema. Hyvä ystävä lähti, ikuisesti.

On aika muistaa taas, elämä on tässä ja nyt. Ei tulevaisuudessa. On aika tehdä päätökisä JA toimia niiden mukaan. Haistan jo tuulen, joka vie minut mukanaan.

Itkettää, oikeasti poruttaa niin vitusti.
Mutta suruni ei ole murto-osaakaan ystäväni aviomiehen tuskasta. Hän on käynyt tämän läpi aikaisemmin. Hän on haudannut ensimmäisen vaimonsa. Miten yhdelle ihmiselle voi osua näin paljon tuskaa. Elämä on oikeasti välillä epäreilua ja KAIKELLA ei voi olla tarkoitusta.

Muistelen. Hulvatonta akkaporukalla tehtyä matkaa Suomeen, jossa kyseinen ystäväni ideoi meille suunnitelman. Uuden lajin tai oikeastaan kaksi, näytöslajiksi olympialaisiin. Pariperseen näyttö ja kuvio perseen näyttö. Tiukat trikoot, josss persaus jää näkyviin.
Filosofoi ihmisten paskanhajunkammoa, jota hoidetaan tunkemalla hajusteita joka paikkaan, laventelia. Että laventelintuoksusta tulee jossain vaiheessa uusi paskanhaju. Jonka jälkeen, pysähdyttiin huoltoasemalle, laventelille. Aivan hulvatonta, mautonta, mutta niin helvetin hauskaa. Neljä akkaa nauroi 1500 kilometriä pillu-perse-paska-jutuille kuin pikkukakarat. 

Äiti lähti liian aikaisin, 57 vuotiaana. Ystäväni lähti samanikäisenä. Äiti suunnitteli alkavansa elää osa-aikaeläkkeellä. Ystäväni odotti miehensä eläkeikää ja mahdollisuutta asua talvet Espanjassa tai Filippiineillä.

Minä teen kunniaa näille upeille naisille. Minä elän, rikon sovinnaisuuden rajat. Heittäydyn. Suunnitelma alkaa muodostua. Miljoonasta eri suunnitelmasta, unelmasta on aika tehdä totta.

Huomenna (tänään) ollaan rättiväsyneitä töissä, mutta sei ole syy olla tekemättä paria valmistelevaa liikettä.