GoogleTranslate

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Viikko Islantia


Koti

Viikko sitten tiistaina tilanne näytti tältä:

Tavarat sisällä



Maanantaina nukuin pommiin ja tilanne kodissa ei näyttänyt ihan niin pahalta kuin se näytti viikko sitten, mutta tosiasiassa, pommin selvittelin eilen illalla puolenyön jo uhkaillessa ovella. Levitin vaatteet makuuhuoneen lattialle, viikkasin, valkkasin laukullisen mukaani.
Tilanne näytti tältä, kun saavuin 280 km työmatkan Mývatnille:



Uusi kotini on vanha koulu, hotellinakin joskus toiminut. Laitoskeittiö, kaasuhelloineen ja uunineenkin. 7 makuuhuonetta, vanha liikuntasali olohuoneena, ruokailuhuone baaritiskeineen, portaikkoja, umpikujia,  sauna (miniatyyri, pisteet suomalaisesta kiukaasta ja löylyistä), vessoja komppanialle, pari kylppäriä. Rehellisesti, eksyin vielä eilen illallakin tavaroitani purkiessani.
Todellesuudessa, järjetön meille kahdelle reissutyöläiselle, mutta niin ihana. Takuita vain talossa asumiseen ei ole kuin elokuun loppuun, vuokrasopimusta Ukkokullallani jäljellä siihen asti ja sitten alkaa talon agressiivinen myynti.



Lasku uuteen elämään meni pehmeästi, sain sen parhaan ystäväni Norjasta mukaan reissuun. Meni siis totuttelu taloon, maisemaan, mieheen ja moneen muuhun helposti. Mies kokkasi ja me tytöt syötiin, lammasta viuluna, hangkjöttinä (lampaanpaskalla savusttuna ja suolaisena), hevosta, poroa ja kyyhkystä. Metsästäjä hemmotteli ja kaiveli satojen litrojen pakastimia mielellään.



On outoa, mutta sitäkin ihanempaa. Yli vuosi vuoristorataa takana tuon miehen kanssa, rakkautta ja epätoivoa ja luovuttamistakin on vuoteen mahtunut, mutta silti. Minä olin jo ihan varma, ettei mahdollisuutta tule koskaan. Että elämät on rakennettu tahoilleen niin, ettei ole voimaan aloittaa alusta. Olin väärässä, onneksi.
Mun

Mutta mikään ei kestä ikuisesti, maanantai-aamuna pakkasin auton ja lähdin töihin. Nyt välimatkaa on muutama tunti, mutta mahdollisuus jokapäiväiseen yhdessä asumiseen vasta siintää tulevaisuudessa. Minä kielitaidoton paskaduunari juoksen toistaiseksi niiden töiden perässä jota satun saamaan. Mutta silti. Olen onnellinen, mitä sä luulit.

Paikallista cowboy elämää, kun pollet on karkuteilla, ohjaillaan maasturilla.




 

1 kommentti: