GoogleTranslate

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kuka minä olen


Kun minä pakkaan tavarani ja lähden.
Kun minä hylkään kaiken entisen ja heittäydyn tunteeseen.

Rakastatko minua vielä, kun olen aamuäreä ja lohduton.
Ikävöitkö minua vielä silloin kun olen käsivarren mitanpäässä.
Unelmoitko kanssani vielä samoista asioista, kun olen tyrmännyt
sinut vähättelemällä.
Janoatko vielä seuraani kun uppoan omaan maailmaani ja yrityksesi
puhua kanssani kutistuu näkymättömään seinään välillämme,
kun en tahdo, enkä jaksa kuunnella sinua.
Näetkö vielä tulevaisuuden valoisana kanssani, kun keittiönpöytä
on pyyhkimättä ja lempifarkkusi lojuvat toistaviikkoa pyykkikorissa.
Alatko haikailemaan vanhaa elämääsi takaisin, kun olen ollut
viikkokausia keikkahommissa, enkä jaksa ajaa luoksesi yhden
vapaapäivän takia.
Hyväksytkö iän ajaneen ohitseni, kun näet isän pitelevän
pientä vauvaa sylissään.
Haluatko vielä oppia tuntemaan minua enemmän, kun jätän
sanomatta jotain tärkeää, kun tuskastun kielimuuriin ja vedän
marttyyrin viitan ylleni kolmen kieleni turvin ja dissaan
sinua vain niistä kahdesta.
Löydätkö ymmärrystä itsestäsi menneisyyttäni ja ystäviäni
kohtaan.
Olenko vielä se eksoottinen ulkomaan elävä, kun istut
seurassa etkä ymmärrä sanaakaan ja olen lopettanut
tulkkaamisen jo tuntikausia sitten.
Jaksatko vielä kannustaa minua, kun en selviä arkielämän
tilanteista kielelläsi.
Pystytkö antamaan anteeksi, kun raatelen sinut sanallisesti
lapsuuden traumojasi hyväksi käyttäen.
Oletko helpottunut, kun katoan maailmaani, etkä tavoita
minua ja epämääräinen aikamääre lapulla ei kerro sinulle
mitään.
Tuetko minua vain näennäisesti, kun päästän neljänkympin
kriisin valloilleen, ja kitisen sinulta hunajaisia sanojasi.
Näetkö minut vielä tiimipelaajana, kun luettelen pitkän listan
asioita joita sinä tulet tekemään kanssani, koska minä haluan
ja tarvitsen.
Hukutko vielä silmiini ja vartalooni, kun olen lihava ja ryppyinen.
Kuulenko vielä rakkauden äänestäsi, kun arki painaa päälle ja
mikään ei suju.
Jaksatko kääntää minulle sen tuhannennen työpaikkailmoituksen,
turhaan, kun olen kesätyöni tehnyt.
Ja annatko anteeksi, kun en kysy, vain totean ja oletan tämän
kaiken.


Oletko oikeasti valmis ottamaan tämän kaiken, impulsiivisen ja
lapsellisen keksi-ikäisen, joka ei suurimmaksi osaksi aikaa tiedä
tuon taivaallista mihin on menossa ja mistä tulossa.
Niin, minä muistan. Sinä sanoit, että minussa on kaikki, enkelistä
saatanaan.
Minä en lupaa kuin rakastaa sinua nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti