Kuka minä olen

Kun minä pakkaan tavarani ja lähden.
Kun minä hylkään kaiken entisen ja heittäydyn tunteeseen.

Rakastatko minua vielä, kun olen aamuäreä ja lohduton.
Ikävöitkö minua vielä silloin kun olen käsivarren mitanpäässä.
Unelmoitko kanssani vielä samoista asioista, kun olen tyrmännyt
sinut vähättelemällä.
Janoatko vielä seuraani kun uppoan omaan maailmaani ja yrityksesi
puhua kanssani kutistuu näkymättömään seinään välillämme,
kun en tahdo, enkä jaksa kuunnella sinua.
Näetkö vielä tulevaisuuden valoisana kanssani, kun keittiönpöytä
on pyyhkimättä ja lempifarkkusi lojuvat toistaviikkoa pyykkikorissa.
Alatko haikailemaan vanhaa elämääsi takaisin, kun olen ollut
viikkokausia keikkahommissa, enkä jaksa ajaa luoksesi yhden
vapaapäivän takia.
Hyväksytkö iän ajaneen ohitseni, kun näet isän pitelevän
pientä vauvaa sylissään.
Haluatko vielä oppia tuntemaan minua enemmän, kun jätän
sanomatta jotain tärkeää, kun tuskastun kielimuuriin ja vedän
marttyyrin viitan ylleni kolmen kieleni turvin ja dissaan
sinua vain niistä kahdesta.
Löydätkö ymmärrystä itsestäsi menneisyyttäni ja ystäviäni
kohtaan.
Olenko vielä se eksoottinen ulkomaan elävä, kun istut
seurassa etkä ymmärrä sanaakaan ja olen lopettanut
tulkkaamisen jo tuntikausia sitten.
Jaksatko vielä kannustaa minua, kun en selviä arkielämän
tilanteista kielelläsi.
Pystytkö antamaan anteeksi, kun raatelen sinut sanallisesti
lapsuuden traumojasi hyväksi käyttäen.
Oletko helpottunut, kun katoan maailmaani, etkä tavoita
minua ja epämääräinen aikamääre lapulla ei kerro sinulle
mitään.
Tuetko minua vain näennäisesti, kun päästän neljänkympin
kriisin valloilleen, ja kitisen sinulta hunajaisia sanojasi.
Näetkö minut vielä tiimipelaajana, kun luettelen pitkän listan
asioita joita sinä tulet tekemään kanssani, koska minä haluan
ja tarvitsen.
Hukutko vielä silmiini ja vartalooni, kun olen lihava ja ryppyinen.
Kuulenko vielä rakkauden äänestäsi, kun arki painaa päälle ja
mikään ei suju.
Jaksatko kääntää minulle sen tuhannennen työpaikkailmoituksen,
turhaan, kun olen kesätyöni tehnyt.
Ja annatko anteeksi, kun en kysy, vain totean ja oletan tämän
kaiken.


Oletko oikeasti valmis ottamaan tämän kaiken, impulsiivisen ja
lapsellisen keksi-ikäisen, joka ei suurimmaksi osaksi aikaa tiedä
tuon taivaallista mihin on menossa ja mistä tulossa.
Niin, minä muistan. Sinä sanoit, että minussa on kaikki, enkelistä
saatanaan.
Minä en lupaa kuin rakastaa sinua nyt.

Norjalaista monopolia ja huonoa aasiakaspalvelua

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Hurtigruten saa haistaa sen pitkän ja painua sinne minne aurinko ei paista. Todella työlään yhteydenottorumban saldo oli mistään mitään tietämätön palvelu puhelimessa.
Olisin tosiaan ollut vailla lauttapaikkaa vain autolleni lautassa joka kuljettaa myös matkustajia. Ja näiden alusten aikataulut ovat helposti tarkastettavissa netistä ja liputkin ostettavissa onlinena, jos olet matkustamassa itse, auton kanssa tai sitten ilman.
Tarkastin aikataulut itse jo aikaa sitten ja laskin, että kun laitan auton maanantaina kello 13.00 Sortlandista, on auto perillä ja minä vastassa torstaina kello 14.30 Bergenissä. Mutta ei, aasi palvelija väitti puhelimessa kiven kovaan, että auto on tässä tapauksessa vasta perjantaina Bergenissä. Ei sitten selvinnyt, että vedetäänkö autoani 10 km pitkän vaijerin perässä vai miten se on mahdollista.
En jaksanut vängätä, sanoin, että sitten täytyy lähettää auto sunnuntaina.
Selvä, mutta koska viikonloppuisin ei ole konttoria auki, pitää auto tuoda jo perjantaina ennen puolta neljää.
Mutta sitten se hinta.... 10500 norjan kruunua!!!!!! MITÄ V*****A! 1250 EUROA!!!
Jos matkustat itse laivassa, kaksi henkeä, auto ja hytti, hinta on noin 800 euroa.
Ja kun tosiaan tämän jälkeen olisi vielä jäänyt taivallettavaksi puolivuorokautta lautalla Tanskaan.

Ja kun ajattelee, että minä, auto, hytti ja aamupalat Hirtshalsista Färsaarten kautta Seydisfjorduriin maksaa 300 euroa, niin jossain on pakko olla sitä monopoliaseman luomaa ilmaa hinnassa. 

Sen huonon firman reitti

Minä. En. Ikinä. Käytä. Tuon. Firman. Palveluja. Piste.

Minä tyttö hyppään Hyundain puikkoihin vapunaattoaamuna ja ajelen Saltfjelletin ja Keski-Ruotsin kautta Göteborgiin ja lauttailen Fredrikshavniin. Noin 1900 km ja pari tankkiä löpöä.

Kova ajomatka, mutta on sitä pahempiakin nähty.

Niin ja vielä, olin niin järkyttynyt hinnasta, enkä siihen hätään keksinyt mitään, olin nielaisemassa jo tuon hinnan, mutta onneksi paikan varaaminen ei onnistunut ainakaan tämän vuoden asiakaspalvelijan kanssa ja hän lupasi soittaa, kun varaus on tehtävissä. No, siitä on huomenna viikko, eikä mulle ole soiteltu. Että tämäkin vielä, sinänsä haittaa, kun mitään rahtipaikkaa tarvikkaan enää, mutta kuvastaa hyvin toimintaa.

Edit: Varovaisuus muuten kannatti, sijoitin kaikkiin lippuihin muutaman kymmenen euroa peruutusturvaan ja peruin onnistuneesti lautan Hirlshalsiin ja lennon Bergeniin.
 

Sumuinen kuva, sumuiselta kuvaajalta, krapula.com

Sitten toinen juttu. Laiton Islannin tulliin sähköpostia tortaiyönä, kyselin miten pitää toimia, kun saavun ulkolaisen auton kanssa. Sain todella selkeän ja kattavan vastauksen perjantaiaamuna:

Good day

Yes if you bring your car to Iceland with the Ferry Norana  to Seydisfjordur

Then you ask the customs there to give  you  „  Temporary duty free driving permit „   for some months

Then you can have a copy of the registration certificate to show

Then you fill in a small form there with mostly information regarding the car , serialnumber, type, make , color and etc

And your name and .........

Later on if you are finally living in Iceland then you get in contact with the customs in order to get a value of the car and estimate the customs duties

Best regards

Tryggvi

Customs office

Reykjavik

Työlookia

Mennyttä elämää ja lukkoon lyötyjä päiviä

Järkkäiltiin syksyisen Islantiin lähdön jälkeisiä muuttotavaroita lapsen kanssa eilen. Löyty jostain nyssäkästä vanha puhelin, jossa oli kuvia. Neljä vuotta vanhoja.

Oli sienireissu kuva Klo:n laaksosta, jossa pari viikkoa sitten kuollut ystäväni oli terve ja topakka.

Oli kuvia, kun mun kissavauvat oli oikeesti vielä vauvoja.

Tunnelmia uudesta talosta.

Ja sitä merireissujen huumaa, kun koukkuun osui lähes 60 kiloinen kala.

Mitä on jäänyt käteen näistä vuosista täällä, kun näyttää vahvasti siltä, ettei niitä enää kovasti lisää tule.
Paljon. Ei jaksa nyt käydä läpi enempää, kun kyynel silmässä jo kävin kuvat läpi selatessa. Eikä pelkkiä surun, menetyksen ja ohi elettyjen hetkien kyyneliä. Ihania muistoja, ihmisiä ja tilanteita.

On hyvin ristiriitainen olo, liput autolle ja minulle Tanskasta Färsaarten kautta Islantiin on varattu. Lautta Bergenistä myös. Lentolippu itselle lähikentältä Bergeniinkin. Enää puuttuu auton rahti Hurtgrutalla Sortlandista sinne Bergeniin. Koska, Hurtigruta saa haistaa v****n, tai ainakin se alihankkija joka hoitaa rahtipuolta. Laiton kaksi sähköpostia edellisviikolla. Ei vastausta. Sain yhdeltä tutulta joka on yhdellä näistä paateista töissä, suoran numeron. Eivät voineet auttaa. Laitoin kolmannen sähköpostin eilen, en niin ystävällisen enää. Sain tänään vastauksen, numeron johon soittaa ja tilata paikka. Numero ei ole käytössä. Että semmoista, mä ymmärrän kyllä että tekeville sattuu, mutta kolminkertaisesti mokattu juttu on jo ammattitaidottomuutta, piittaamattomuutta tai jotain muuta shittiä. Lippua pelkälle autolle ei voi tilata netistä itse, mulla ei ole aikaa eikä huvitusta maksaa itseäni kipeäksi matkustaa reilua kolmea vuorokautta Bergeniin. Luotan, että saan tarpeeksi olla merellä seilatessani ensin Tanskaan ja sieltä kolme päivää Islantiin.
Niin, suunnitelmat alkavat muuttua toteutuskelpoisiksi lukkoon lyödyiksi päivämääriksi. Ja yhtä paljon kun koen malttamattomuutta ja iloa askeleista, koen epävarmuutta ja pelkoa. Mitäs sitten jos kaikki menee pieleen? Työt ei suju, tulee takkiin rakkausrintamalla, terveys pettää ja tulee niin polttava ikävä ettei vaan pysty? No pääseehän sieltä pois, kai. Mutta kestääkö psyyke taas yhtä
särkynyttä unelmaa?

Jos ei mitään yritä, ei voi onnistua, mutta kuka osaa sanoa mitä kannattaa yrittää? Osa pitää mua hulluna, eikä varmaan syyttä, mutta onko se oma turvallisuudenkaipuu syy lytätä mun suunnitelmaa? Osa elää seikkailua hengessä mukana ja kannustaa ja tukee sen minkä pystyy ja ehtii. Joku kuuntelee sujuvasti ja antaa minun nojata omiin tuntemuksiin. Ja aina löytyy niitä, joidenka rivien välistä kuulee sen, kuinka paljon mahdollinen epäonnistuminen ilahduttaa.
Enkä mä oikeasti oleta enkä luule, että kenelläkään on mitään varmaa vastausta. Ei kukaan voi tietää.

Ja omaa epävarmuuttani ruokkii niin monet asiat, en ole päässyt orientoitumaan yhteenkään paikkaan tai työtehtävään millään tavalla, koska en ole päättänyt vielä. En ole ottanut yhtäkään minulle tarjoitusta työpaikoista vastaaan, odotan maaliskuun lopulle tai sitten sitä yhtä tarjousta jonka haluaisin enemmän kuin mitään muuta. Kaikki muut työpaikat olen laittanut päässäni järjestykseen työehtojen ja palkan mukaisesti, mutta yksi on tunnepohjainen. Syy on sijainti. Se antaisi minulle mahdollisuuden asua kodissa ja olla työssä muualla. Kaikki muut paikat velvoittavat työpaikalla asumista ja viimesyksy näytti minulle miten minulla on taipumus laitostua.
Rakkaus kuljettaa, sydän odottaa niin paljon. Järki muistuttaa, että kaikki voi vielä kaatua. Ollaan niin ohuella jäällä.

Mutta. Jos mitään odottamatonta ei tapahdu, seison Seyðisfjörðurissa 6.5 montaa kokemusta rikkaampana, Bergeniä, Lauttamatkaa Norjasta Islantiin, Färsaaria ja kolmen vuorokauden merimatkaa Islantiin.